Yleistietoa immateriaalioikeuksista

Tekijänoikeus

iStockphoto/dorioconnell

Tekijänoikeus suojaa ihmisen luovaa työtä, joka ilmenee kirjallisen tai taiteellisen teoksen muodossa. Jotta teos voi saada tekijänoikeussuojaa, tulee sen olla itsenäinen ja omaperäinen. Näiden edellytysten täyttymistä arvioidaan tapauskohtaisesti kuvitteellisen teoskynnyksen käsitettä vasten, joka on eritasoinen eri teostyyppien kohdalla. Tekijänoikeuden syntyminen ei edellytä ©-merkinnän käyttämistä tai rekisteröintiä, vaan suoja astuu voimaan, kun tekijänoikeuslain edellytykset täyttävä teos on luotu. Tekijänoikeus syntyy teoksen luoneelle ihmiselle eli tekijälle. Yksinoikeus on voimassa, kunnes tekijän kuolinvuodesta on kulunut 70 vuotta. Tekijänoikeuden sisältämät oikeudet ryhmitellään taloudellisiin oikeuksiin ja moraalisiin oikeuksiin: osa oikeuksista suojaa tekijän taloudellisia intressejä ja osa tekijää sekä myöhempää oikeudenhaltijaa henkisiltä loukkauksilta. Teosten käyttämiseen tarvitaan pääsääntöisesti tekijän lupa. Laki sisältää kuitenkin joukon rajoituksia, jotka kaventavat tekijän yksinoikeutta. Näissä tilanteissa oikeudenhaltija ei voi kieltää muita käyttämästä teosta. Yksi keskeisimpiä tekijänoikeuden rajoituksia on oikeus valmistaa teoksesta muutama kopio yksityiseen käyttöön.

 

Lähioikeudet

iStockphoto/eclipse_images

Tekijänoikeuslaki sisältää varsinaisen tekijänoikeussuojan lisäksi säännöksiä myös eräistä tekijänoikeutta muistuttavista yksinoikeuksista, joita kutsutaan lähioikeuksiksi. Lähioikeudet suojaavat esittäviä taiteilijoita, ääni- ja kuvatallenteiden tuottajia, radio- ja tv-yrityksiä, luetteloiden ja tietokantojen valmistajia, valokuvaajia sekä sanomalehtitiedotuksia. Siinä missä tekijänoikeus suojaa mitä tahansa teoskynnyksen ylittävää teosta, suojaavat lähioikeudet varsin tarkkaan rajattua joukkoa tietyntyyppisiä luomuksia. Lähioikeussuojan saaminen ei edellytä teoskynnyksen ylittymistä, ja ne suojaavat investointeja luovan työn sijaan. Keskeinen ero on myös suoja-ajan pituus; lähioikeussuoja on voimassa yleensä selvästi tekijänoikeutta lyhyemmän ajan eli 15–70 vuotta, yleensä luomuksen valmistumisesta tai julkaisemisesta lukien. Osa lähioikeuksista voi myös syntyä suoraan oikeushenkilölle, mikä ei tekijänoikeuden tapauksessa ole mahdollista.

 

Tavaramerkki

iStockphoto/GoodLifeStudio

Tavaramerkit ovat kaupallisia tunnuksia, jotka erottavat tietyn yrityksen tai henkilön

tuotteet ja palvelut muiden kilpailijoiden vastaavista tuotteista ja palveluista. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä samojen tai samankaltaisten tuotteiden yhteydessä.

Tavaramerkki voi olla esimerkiksi sana, nimi, kuvio, kirjainyhdistelmä, iskulause, ääni, tai jopa väri. Tavaramerkin täytyy aina olla erottamiskykyinen. Yksinoikeus kattaa vain ne tavarat tai palvelut, joille merkki on rekisteröity. Laajalti tunnettu tavaramerkki voi kuitenkin saada suojaa yli tavara- ja palveluluokkien. Tavaramerkin suoja on voimassa 10 vuotta ja rekisteröinnin voi uudistaa niin monta kertaa kuin haluaa. Suoja-ala kattaa vain sen maantieteellisen alueen, jolle suojaa on haettu. Kansalliset rekisteröinnit kattavat tietyn valtion alueen, ja EU-tavaramerkki on voimassa kaikissa EU-maissa. Tavaramerkin rekisteröinnille on olemassa ehdottomia ja suostumuksenvaraisia esteitä. Yleisimmät esteet tavaramerkin rekisteröinnille ovat erottamiskyvyttömyys sekä sekaannusvaara jo olemassaolevaan tavaramerkkiin. Joissain maissa, kuten Suomessa, yksinoikeus voidaan saavuttaa myös ilman rekisteröintiä vakiinnuttamalla tavaramerkki.

 

Toiminimi

iStockphoto/exdez

Toiminimi on nimi, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan. Tiettyä osaa toiminnasta voidaan myös harjoittaa aputoiminimeksi kutsutulla erityisellä nimellä. Elinkeinonharjoittaja voi lisäksi käyttää toissijaista tunnusta, joka on tavallisesti toiminimen iskuosa, lyhennys tai väännös. Toiminimen voi rekisteröidä kaksi- tai useampikielisenä, jos erikieliset ilmaisut vastaavat sisällöllisesti toisiaan. Yrityksen toiminimeä jollain toisella kielellä kuin yrityksen varsinainen toiminimi kutsutaan rinnakkaistoiminimeksi. Toiminimi yksilöi yrityksen ja erottaa sen muista yrityksistä. Tämä yksilöitävyysvaatimus muistuttaa tavaramerkkioikeudellista erottamiskykyvaatimusta. Yksinoikeus toiminimeen ja aputoiminimeen voidaan saadaan rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla, kun taas yksinoikeus toissijaiseen tunnukseen voidaan saada vain vakiinnuttamalla. Rekisteröintiin perustuva oikeus kattaa koko maan, kun taas vakiintumiseen perustuva oikeus vain sen alueen, jolla toiminimi on vakiintunut. Toinen elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää suojattuun toiminimeen sekoitettavissa olevaa toiminimeä, ellei tämä näytä, että toiminimen haltija ei kärsi siitä vahinkoa. Rekisteröitävän toiminimen tulee muotonsa ja rakenteensa puolesta täyttää tiettyjä laissa säädettyjä vaatimuksia, minkä lisäksi rekisteröinnille on tiettyjä suostumuksenvaraisia esteitä. Rekisteröidyn toiminimen suoja on voimassa, kunnes rekisteröinti kumotaan, elinkeinotoiminnan lopettamisesta ilmoitetaan kaupparekisteriin tai toiminimi muutetaan. Vakiintunut toiminimi on voimassa, kunnes toiminimi lakkaa olemasta vakiintunut.

 

Brändi

iStockphoto/tumsasedgars

Tavaramerkkiä kutsutaan usein arkikielessä brändiksi. Brändi on kuitenkin laajempi käsite ja sillä voidaan tarkoittaa myös tuotetta, palvelua, yritystä tai henkilöä, jolle on markkinoinnin avulla syntynyt laaja tunnettuus. Brändin pohjana toimii rekisteröity tavaramerkki, johon yhdistyy erilaisia arvoja, mielikuvia ja tunteita. Brändiä voidaan siis pitää kaikkien tuotteeseen tai tuotemerkkiin liittyvien mielikuvien yhtymänä, joka tuo yritykselle lisäarvoa, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Suomen Mediaoppaassa brändi määritellään seuraavasti: ”Brändi tarkoittaa tavaramerkin ympärille muodostunutta positiivista mainetta. Brändin arvo muodostuu nimen tai logon tunnettuudesta, asiakkaiden merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja brändiin liitetyistä mielikuvista. Brändi voidaan nähdä eräänlaiseksi yhteenvedoksi tuotteen tai palvelun sisällöstä tai identiteetistä. Median näkökulmasta brändi tekee tuotteesta houkuttelevan ja lupaa laatua. Onnistunut ja tunnettu brändi luo tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä.” Brändiä rakennettaessa erityisen tärkeää on kohderyhmän valitseminen ja yrityksen asemointi suhteessa samalla markkinalla toimiviin kilpailijoihin.

 

Maantieteelliset alkuperämerkinnät

Euroopan komissio, ec.europa.eu

 

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperämerkinnät suojaavat tuotteita niiden vakiintuneisiin nimiin kohdistuvilta väärinkäytöiltä ja väärennöksiltä. Järjestelmän taustalla on ajatus siitä, että tuotteiden ominaisuuksiin vaikuttavat niiden alkuperäalueiden tietyt kopioimattomat tekijät, kuten maaperä, ilmasto, kasvisto ja eläimistö. Suojausta voivat pääsääntöisesti hakea vain useat tuottajat yhdessä tai tuottajia edustava järjestö. EU:n laajuinen suojajärjestelmä sisältää kolme luokkaa: suojatut alkuperänimitykset, suojatut maantieteelliset merkinnät ja aidot perinteiset tuotteet. Suojattu alkuperänimitys edellyttää, että tuotteen tuotanto, jalostus ja valmistus tapahtuvat tietyllä maantieteellisessä alueella, jolloin tuotteen laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti seurausta juuri kyseisestä alueesta. Suojattu maantieteellinen merkintä edellyttää, että ainakin joko tuotanto, jalostus tai käsittely tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella, josta tuotteen laatu tai ominaisuudet johtuvat. Aidon perinteisen tuotteen maininta ei viittaa tuotteen alkuperään, vaan korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai valmistusmenetelmää. Näitä tuotteita voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mikäli valmistaminen tapahtuu rekisteröidyn valmistusmenetelmän ja ainesosaluettelon mukaisesti.

 

Patentti

iStockphoto/Thinkhubstudio

Patentti on yksinoikeus, jolla suojataan teknisiä ratkaisuja. Patenttilain mukaan patentin voi saada mihin tahansa tekniikan alaan kuuluvaan keksintöön, joka on teollisesti käyttökelpoinen, uusi ja eroaa olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Patentti antaa haltijalleen ajallisesti ja alueellisesti rajoitetun yksinoikeuden keksintöön ja sen perusteella keksijä voi kieltää muilta keksinnön ammattimaisen hyväksikäytön. Ammattimaisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan esimerkiksi valmistusta, myyntiä, käyttöä ja maahantuontia. Kielto-oikeuden lisäksi patentointi luo haltijalleen muun muassa neuvotteluvoimaa, parantaa imagoa sekä mahdollistaa keksinnön lisensoinnin. Patentit myönnetään määräajaksi ja ne ovat voimassa ainoastaan niissä maissa, joissa patenttia on haettu ja se on myönnetty. Suomessa patentti on voimassa enintään 20 vuotta, mutta patenttisuojaa voidaan rajoitetusti jatkaa lääkeaineiden ja kasvinsuojeluaineiden kohdalla viiden vuoden ajan. Jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on maksettava vuotuiset ylläpitomaksut eli vuosimaksut. Patenttilaissa on tiettyjä keksintöryhmiä, jotka eivät ole patentoitavissa. Näitä ovat esimerkiksi löydöt, tieteelliset teoriat tai matemaattiset menetelmät, taiteelliset luomukset sekä tietojen esittämistavat.

 

Hyödyllisyysmalli

iStockphoto/Halfpoint

Hyödyllisyysmalli suojaa patentin tavoin teknisiä ratkaisuja. Suojattavan keksinnön tulee olla uusi, erota selvästi tunnetusta tekniikasta sekä olla teollisesti käyttökelpoinen. Hyödyllisyysmallioikeudella suojattavilta keksinnöiltä vaaditun keksinnöllisyyden taso on alhaisempi kuin patenteilla ja siksi hyödyllisyysmalli soveltuu parhaiten pienten parannusten suojaamiseen. Myös esimerkiksi kemialliset yhdisteet ja ravinto- tai lääkeaineet ovat suojattavissa hyödyllisyysmallilla, mutta menetelmän tai käytön suojaamiseksi on haettava patenttia. Hyödyllisyysmalli tuottaa patentin tavoin yksinoikeuden käyttää keksintöä ja tämä oikeus voidaan myydä tai sen suojaamaan keksintöön voidaan myöntää lisenssi. Keksinnön käytöllä tarkoitetaan ammattimaista hyödyntämistä, kuten tuotteen valmistusta, myyntiä, käyttöä ja maahantuontia. Hyödyllisyysmalli on rekisteröintimenettely, eli rekisteröinti tehdään ilman, että uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista käyttökelpoisuutta tutkitaan. Hyödyllisyysmalli on voimassa 10 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Hyödyllisyysmalli on suojamuotona olemassa useissa maissa, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja USA:ssa keksintöä ei voida suojata hyödyllisyysmallilla.

 

Malli

iStockphoto/Georgijevic

Mallioikeudella suojataan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen tai sen koristelun piirteistä, kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista. Jotta malli voitaisiin rekisteröidä, tulee sen olla uusi ja yksilöllinen. Samanlainen malli ei siis ole saanut tulla julki ennen mallin hakemista, ja mallin pitää erota aiemmin tunnetuista tuotteista. Mallioikeus on yksinoikeus, joka voidaan pitää voimassa enintään 25 vuotta. Mallioikeus antaa yksinoikeuden mallin hyväksikäyttöön. Muu kuin oikeudenhaltija ei saa ilman tämän lupaa käyttää hyväkseen mallia esimerkiksi valmistamalla ja myymällä mallin mukaisia tuotteita. Mallioikeus ei kuitenkaan estä esimerkiksi mallin yksityistä käyttöä ilman kaupallista tarkoitusta tai käyttöä opetustarkoituksiin. Pääsääntöisesti mallioikeus on kansallinen, mutta EU:ssa on mahdollista hakea myös koko unionin kattavaa yhteisömallia yhdellä hakemuksella. Tuotteen ulkoasu voi toisinaan kuulua myös tekijänoikeussuojan piiriin tekijänoikeuslain tarkoittamana ”taiteellisena teoksena”. Käyttö- ja taidekäsityön tuotteiden kohdalla teoskynnys on kuitenkin asetettu Suomessa varsin korkealle, minkä takia muotoilu jää monissa tilanteissa vaille tekijänoikeussuojaa.

Share: