Markkinaoikeus

Suomalaiset tuomioistuimet voidaan jakaa yleisiin tuomioistuimiin, hallintotuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin. Yleiset tuomioistuimet, joiden ensimmäisenä asteena toimivat käräjäoikeudet, käsittelevät monimuotoista joukkoa riita-, rikos- ja hakemusasioita. Hallintotuomioistuimet sen sijaan käsittelevät hallinto-oikeudellisia asioita, kuten viranomaispäätöksiä koskevia valituksia. Yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten ohella maassamme toimii myös muutamia erityistuomioistuimia, joista kukin on erikoistunut ratkomaan vain tietynlaisia asioita. Tällä hetkellä Suomessa on kolme erityistuomioistuinta: työtuomioistuin, vakuutusoikeus sekä markkinaoikeus.

Markkinaoikeus käsittelee ainoastaan kilpailu- ja valvonta-asioita, hankinta-asioita, markkinaoikeudellisia asioita sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia asioita. Teollis- ja tekijänoikeudellisilla asioilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta aineettomiin oikeuksiin liittyviä rikosasioita, sillä rikosasiat selvitetään käräjäoikeuksissa. Jos tapauksessa on siis esimerkiksi kyse tekijänoikeusrikoksesta, päättää rikoksen syyksilukemisesta ja teosta mahdollisesti seuraavasta rangaistuksesta käräjäoikeus. Muutoin markkinaoikeudella on koko maan kattava toimivalta aineettomiin oikeuksiin liittyvissä asioissa, jotka voivat olla seuraavanlaisia:

• Valitusasia on kyseessä, kun valitetaan Patentti- ja rekisterihallituksen tekemästä päätöksestä koskien teollisoikeuden rekisteröintiä.

Esimerkki: Yritys A on jättänyt PRH:lle tavaramerkkihakemuksen, jonka PRH on sittemmin hylännyt. Yritys A on kuitenkin vankasti sitä mieltä, että tavaramerkki olisi rekisteröitävissä, joten se valittaa PRH:n päätöksestä markkinaoikeuteen.

• Riita-asia tarkoittaa asiaa, jossa osapuolten välillä on jokin erimielisyys, joka tuomioistuimen pitäisi ratkaista. Aineettomien oikeuksien kohdalla tämä erimielisyys on usein se, onko joku loukannut toisen oikeutta vai ei.

Esimerkki: Yritys X on huomannut kilpailijansa myyvän tuotetta, joka muistuttaa kovasti X:n omaa tuotetta. Yritys X:n tuote on suojattu mallioikeudella, joten X:n mielestä kyse on mallioikeuden loukkauksesta. Kilpailija kuitenkin kiistää loukkauksen, eikä suostu vetämään tuotettaan myynnistä. Saadakseen hyvitystä oikeuden loukkauksesta ja loukkaavan tuotteen pois markkinoilta yritys X nostaa kilpailijaansa vastaan kanteen markkinaoikeudessa.

• Hakemusasiassa ei ole kyse osapuolten välisestä riidasta, vaan hakemusasiassa tuomioistuin tutkii, täyttyvätkö tietyt laissa säädetyt edellytykset.

Esimerkki: Tekijänoikeuden haltijalla on tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaan tietyin edellytyksin oikeus saada yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijänoikeutta on loukattu. Jos esimerkiksi elokuvan oikeudenhaltija on todennut elokuvaa välitetyn luvattomasti netissä tietyistä IP-osoitteista, se voi toimittaa markkinaoikeudelle hakemuksen, jossa se pyytää oikeudelta, että operaattori velvoitetaan luovuttamaan IP-osoitteiden haltijoiden yhteystiedot.

IPR-asioiden keskittäminen yhteen erityistuomioistuimeen johtuu siitä, että tällaisten asioiden käsitteleminen vaatii erityistä asiantuntemusta. Markkinaoikeuden tuomarit ovat erikoistuneet sen toimivaltaan kuuluviin asioihin, ja heidän lisäkseen tuomioistuimen jäseniä ovat patenttiasioiden teknistä puolta ymmärtävät markkinaoikeusinsinöörit. Asioiden käsittelyyn osallistuu myös tiettyyn aihepiiriin perehtyneitä asiantuntijajäseniä, jotka IPR-asioiden kohdalla voivat olla esimerkiksi tekniikan, taiteen tai markkinoinnin asiantuntijoita. Aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittely yhdessä tuomioistuimessa on etu myös oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta. Jos IPR-riitoja ratkottaisiin kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa, saattaisivat eri tuomioistuinten ratkaisut poiketa toistaan enemmän, jolloin myös riidan osapuolen olisi hankalampi ennakoida oman asiansa lopputulosta.

Tämänhetkisen tiedon mukaan aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittely on kestänyt markkinaoikeudessa keskimäärin hiukan yli vuoden. Kun markkinaoikeus lopulta antaa asiassa ratkaisunsa, on ratkaisuun tyytymättömällä osapuolella vielä mahdollisuus valittaa asiasta korkeimpaan oikeuteen (riita- ja hakemusasiat) tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen (valitusasiat). Koska ylimmät oikeusasteet kuitenkin ottavat ratkaistavakseen vain sellaisia asioita, joille ne ovat myöntäneet valitusluvan, jää markkinaoikeus IPR-asioissa monesti ensimmäiseksi ja ainoaksi oikeusasteeksi.

Lisätietoa markkinaoikeuden toiminnasta saa markkinaoikeuden kotisivuilta, jossa julkaistaan myös markkinaoikeuden tuoreimpia ratkaisuja.

Markkinaoikeuden ratkaisuja – myös vanhempia – voi tarkastella Finlexissä.