MAO:48/​21

Instanssin nimiMAO
Diaarinumero2018/362
Ratkaisun päivämäärä9.2.2021
Tuomion numero48
Laki, lainkohtaTavaramerkkilain 69 §, Oikeudenkäymiskaari 17:2
Tavaramerkin nimi245540 ALKO ja 240341 ALKO (kuvio)
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Alko Oy
Osapuolet, vastaaja(t)Aldar Latvia SIA

Asiassa oli kysymys hyvityksen vaatimisesta tavaramerkki- ja toiminimioikeuksien loukkauksien perusteella. Alko Oy (myöhemmin Alko) vaati, että markkinaoikeus velvoittaa Aldar Latvia SIA:n (myöhemmin Aldar) suorittamaan Alkolle hyvityksenä tavaramerkki- ja toiminimioikeuksien loukkauksesta 445.883,50 euroa viivästyskorkoineen 14.3.2019 lukien. Lisäksi Alko vaati, että MAO velvoittaa Aldarin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Aldar vaati, että MAO hylkää kanteen velvoittaa Alkon korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.

MAO oli 6.3.2020 antamallaan välituomiolla numero 88/20 vahvistanut, että Aldar oli loukannut Alkon tavaramerkkejä numero 245540 ALKO ja numero 240341 ALKO (kuvio) sekä toissijaista tunnusta Alko käyttämällä SUPER ALKO -tunnuksia Suomeen suunnatussa alkoholin myynnissä ja markkinoinnissa sekä Suomessa jaetuissa markkinointimateriaaleissa. Alkon hyvitystä ja vahingonkorvausta koskevat kannevaatimukset oli jätetty ratkaistaviksi lopullisella tuomiolla. Asiassa oli riidatonta, että Alkon tavaramerkkejä ja toiminimilaissa tarkoitettua toissijaista tunnusta loukkaava menettely oli alkanut marraskuussa 2016 ja jatkunut välituomion oli antamiseen 6.3.2020.

Tavaramerkkilain 69 §:n esitöissä on todettu, että hyvitys tulee suorittaa, vaikka loukattu ei osoittaisi kärsineensä tappiota teon johdosta, joten hyvitys on riippumaton oikeudettoman käytön aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Hyvityksen laskennallisena perusteena voidaan useimmiten pitää tavanomaista käyttökorvausta. Oikeudenkäymiskaaren 17:2 §:n esitöissä on todettu, että säännöksen nojalla tuomioistuin voi arvioida saatavan määrän, tilanteissa, joissa näyttöä ei ole esitetty lainkaan tai esitetty näyttö ei ole ylittänyt näyttökynnystä. MAO totesi, että loukkaaja oli velvollinen suorittamaan kohtuullisen hyvityksen riippumatta loukkauksen tahallisuudesta tai huolimattomuudesta. Täten Aldar oli velvoitettava suorittamaan Alkolle kohtuullisen hyvityksen jo sillä perusteella, että Aldarin oli välituomiolla vahvistettu loukanneen Alkon tavaramerkkioikeuksia ja oikeutta toissijaiseen tunnukseen. Asiassa on näin ollen enää arvioitavana kysymys kohtuullisen hyvityksen määrästä.

Alkon mukaan hyvityksen laskennallisena perusteena tuli käyttää tavanomaista käyttökorvausta. Alko esitti, että vaadittu hyvitys 445.883,50 euroa oli 10 prosenttia siitä liikevaihdosta, joka Aldarille on tullut suomalaisten kuluttajien ostoista loukkauksen keston ajalta. Edellä mainitun liikevaihdon osalta Alko esitti näyttöä ja laskelmia Latviassa vierailleiden suomalaisten määrästä, heidän alkoholiostoksiensa arvosta ja Aldarin osuudesta näistä ostoksista.

MAO totesi, että Aldar oli loukannut Alkon tavaramerkkejä ja toissijaista tunnusta yksinomaan siltä osin kuin Aldar oli käyttänyt välituomiosta ilmeneviä SUPER ALKO -tunnuksia Suomeen suunnatussa alkoholin myynnissä ja markkinoinnissa sekä Suomessa jaetuissa markkinointimateriaaleissa. Mainittujen tunnusten käyttö ei ollut loukannut Alkon yksinoikeuksia Suomessa siltä osin kuin tunnusten käyttö oli tapahtunut Latviassa. MAO totesi, että Aldar olisi myynyt Latviassa alkoholia ainakin jossain määrin suomalaisille asiakkaille siinäkin tapauksessa, että Aldar ei olisi suunnannut markkinointiaan Suomeen, ja siksi hyvityksen määrää ei MAO:n mukaan voinut sellaisenaan määrittää Aldarin suomalaisille kuluttajille kohdistuneesta myynnistä kertyneen liikevaihdon perusteella.

MAO totesi, ettei Alko ollut esittänyt minkäänlaista näyttöä tavanomaisen lisenssimaksun tasosta vähittäiskauppa-alalla sikäli kuin tällaista lisenssimaksua oli ylipäätänsä mahdollista määrittää. Lisäksi Alko oli ilmoittanut, että se ei lainkaan myönnä lisenssejä tavaramerkkeihinsä. MAO katsoi, että kymmenen prosentin suuruinen käyttökorvaus oli joka tapauksessa selvästi liian suuri siihen nähden, että loukkaavia SUPER ALKO tunnuksia on käytetty ainoastaan myymälöiden nimissä ja markkinoinnissa vähittäiskauppapalveluiden tunnuksina, mutta ei myydyissä tuotteissa.

Aldar esitti, että hyvityksen tulisi perustua kohtuulliseen korvaukseen SUPER ALKO tunnusten käytöstä The Baltic Guide -julkaisuissa ja suomenkielisellä verkkosivustolla www.superalko.lv. Vertailuperusteeksi tuli Aldarin mukaan ottaa tavanomainen käyttökorvaus. Hyvityksen määrän tuli olla korkeintaan 10.000 euroa, kun huomioitiin muun muassa SUPER ALKO tunnusten käytöstä aiheutuneet kustannukset, perusteltu syy käyttää Latviassa rekisteröityä tavaramerkkiään sekä puuttuva tahallisuus ja tuottamuksellisuus. MAO totesi, että loukkaus oli julkaisussa tapahtuneen mainonnan osalta ollut varsin rajallinen, sillä sitä oli jaettu Suomessa vain muutamassa jakelupisteessä Baltiaan kohdistuvan matkustajaliikenteen satamissa. Seikan merkitystä vähensi se, että mainonta oli laajalti tavoittanut tavoitellun kohderyhmän eli Baltian maissa matkailevat suomalaiset kuluttajat. Lisäksi julkaisussa olleet mainokset ohjasivat kuluttajat edelleen Aldarin suomenkielisille verkkosivuille. MAO katsoi, että hyvityksen laskentatapa ei voinut Aldarin esittämällä tavalla perustua pelkästään tavanomaiseen käyttökorvaukseen.

Todisteina olleista lehtiartikkeleista ilmeni, että merkittävä osa Aldarin myynnistä oli kohdistunut suomalaisiin kuluttajiin. MAO katsoi, että hyvityksen määrää korottavina seikkoina oli huomioitava, että loukatut tavaramerkit olivat laajalti tunnettuja ja lisäksi loukkaus oli jatkunut pitkään eli yli kolme vuotta marraskuusta 2016 maaliskuuhun 2020. Aldarin emoyhtiön menettelyn loukkaavuudesta oli myös otettava huomioon hyvitystä korottavana seikkana. Koska kaikkia loukattuja tunnusmerkkejä yhdisti vain sana Alko, hyvitystä korottavana seikkana ei tullut huomioida, että Aldar Latvia SIA on loukannut kahta tavaramerkkiä ja lisäksi toissijaista tunnusta.

Oikeudenkäyntikuluista MAO totesi, että Alkolla oli ollut asiassa näyttötaakka ja se oli esittänyt valtaosan asiakirjatodistelusta asiassa. Täten Alkolle oli lähtökohtaisesti voinut aiheutua enemmän oikeudenkäyntikuluja kuin Aldarille.

MAO velvoitti Aldarin suorittamaan Alkolle hyvityksenä tavaramerkki- ja toiminimioikeuksien loukkauksesta 80.000 euroa viivästyskorkoineen sekä korvaamaan Alkon oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan 181.790 eurolla viivästyskorkoineen. Muilta osin MAO hylkäsi Alkon kanteen.

(HM)

Ratkaisun lainvoimaisuusEi lainvoimainen
Asiasanathyvitys, tavaramerkit, toiminimet
Huomautukset

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

Alempi oikeusaste: markkinaoikeus 6.3.2020 välituomio numero 88/20.