MAO:98/​21

Instanssin nimiMAO
Diaarinumero2018/301
Ratkaisun päivämäärä24.3.2021
Tuomion numero126
Laki, lainkohtaPatenttilaki 52 §, 53 §
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)A
Osapuolet, vastaaja(t)VEE-niksi Oy:n konkurssipesä

Markkinaoikeuden ratkaistavana oli henkilö A:n esittämä patenttia koskeva vahvistuskanne. A:n mukaan vastaajana olleen konkurssipesän nimissä ollut patentti kuuluu todellisuudessa A:lle. Kanneperusteena A esitti, että hän oli siirtänyt patentin myöntämiseen johtaneen patenttihakemuksen VEE-niksi Oy:lle joulukuussa 2015 ja siirron vastikkeeksi oli sovittu 1,4 miljoonaa euroa. Siirrosta oli tehty A:n mukaan kaksi erillistä sopimusasiakirjaa. Sopimuksen mukaista vastiketta ei ollut koskaan maksettu ja VEE-niksi Oy oli sittemmin asetettu konkurssiin. A:n mukaan vastikkeen maksamatta jättäminen johtaa sopimuksen mitättömyyteen ja raukeamiseen, minkä seurauksena markkinaoikeuden tulisi vahvistaa patentti kuuluvaksi hänelle.

Markkinaoikeus joutui ensin ottamaan kantaa toimivaltakysymyksiin. Vastajaana toiminut konkurssipesä kiisti markkinaoikeuden toimivallan sillä perusteella, että kyse ei ollut patenttilain soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Patenttilain 53 §:n 1 momentin mukaan, jos patentti on myönnetty muulle kuin siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Patentti- ja rekisterihallitus oli kuitenkin sinänsä rekisteröinyt patentin oikein ja erimielisyys koski myöhemmän mahdollisen sopimusrikkomuksen vaikutusta patentin omistusoikeuteen. Vastaajan mukaan kyseessä oli sopimusrikkomusta koskeva asia, ei patenttilain soveltamisalaan kuuluva asia.

Markkinaoikeus totesi, että se on toimivaltainen käsittelemään asiaa, koska sillä on patentin siirtämiseen koskeva toimivalta 53 §:n 1 momentin nojalla. Markkinaoikeuden mukaan toimivaltaa ei estä se, että se saattaa joutua myös ennakkoluonteisena kysymyksenä tarkastelemaan sitä, onko patentin katsottava tulleen siirretyksi kantajalle.

Toiseksi vastaaja kiisti kanteen sillä perusteella, että patentin siirtämistä koskeva kanne tulee patenttilain 52 §:n 5 momentin nojalla panna vireille viimeistään vuoden päästä siitä, kun kantaja on tullut tietoiseksi patentin myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Asiassa oli riidatonta se, että A oli tullut tietoiseksi patentin myöntämisestä jo reilusti yli vuosi sitten. Markkinaoikeus päätyi kuitenkin siihen, että kanneoikeus ei ollut vanhentunut, koska sopimuksessa sovitun vastikkeen maksamisen eräpäivästä ei ollut kulunut vuotta.

Markkinaoikeus katsoi kuitenkin, että patentin siirtämiselle ei ole perusteita. Perustelujen avainkohdassa markkinaoikeus totesi, että sopimuksiin ei ole sisältynyt minkäänlaisia määräyksiä siitä, mitä seuraamuksia korvauksen maksamatta jättämisestä voisi aiheutua. Erityisesti sopimuksiin ei sisältynyt määräyksiä siitä, että ne olisi katsottava purkautuneiksi siinä tilanteessa, että sopimuksissa tarkoitettua korvausta ei ole suoritettu niiden mukaisena määräpäivänä. Markkinaoikeus huomautti myös, että A ei ole muutoinkaan väittänyt edes pyrkineensä purkamaan kyseisiä sopimuksia korvauksen suorittamatta jäämisen perusteella.  Näillä perusteilla markkinaoikeus hylkäsi kanteen. 

(HL)

Ratkaisun lainvoimaisuusLainvoimainen.
Huomautukset

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

Share: