-verkkolehtiMAO:n käsittelemässä tapauksessa A oli vaatinut, että MAO kumoaa Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen ja merkitsee autodiili.fi verkkotunnuksen hänen käyttöön. A:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto ei ole ilmoittanut hänelle verkkotunnuksen voimassaoloajan päättymisestä. Verkkotunnuksen autodiili.fi vapauduttua B merkitsi verkkotunnuksen itselleen. A:n mukaan B on pyrkinyt hyötymään verkkotunnuksesta taloudellisesti yrittämällä myydä verkkotunnuksen.
MAO tutki ensin toimittiko A valituksensa Liikenne- ja viestintäviraston päätöksestä markkinaoikeudelle ajoissa. A oli toimittanut valituksensa määräajan viimeisenä päivänä kello 21:42. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 mom. 5 kohdan mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta, jos valitusta ei ole tehty määräajassa. Määräaikalain 6 §:n 1 mom. mukaan tyytymättömyyden ilmoittaminen on tehtävä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä ja virastossa suoritettava toimi on tehtävä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Valtion virastot ovat niistä annetun asetuksen mukaan auki arkipäivinä kello 8:00-16:15. MAO kiinnitti huomiota siihen, että A:lle annetun päätökseen liitetyssä valitusosoituksessa ei nimenomaisesti määritellä, mihin kellonaikaan valitus tulee toimittaa, jos se tehdään sähköisesti. Valitusosoituksessa on maininta siitä, että postitse toimitettavien asiakirjojen on saavuttava ajoissa siten, että ne ehtivät perille ennen viraston aukioloajan päättymistä. MAO katsoi, että valitusosoitus on ollut valittajan näkökulmasta harhaanjohtava ja puutteellinen eikä valitusta tule sen vuoksi jättää tutkimatta.
Tämän jälkeen MAO otti kantaa A väitteeseen siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto ei ole ilmoittanut hänelle verkkotunnuksen voimassaolon päättymisestä. MAO:n mukaan virastolla ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa voimassaoloajan päättymisestä vaan tämä velvollisuus kuuluu verkkotunnusvälittäjälle. Tästä huolimatta virasto on kuitenkin ilmoittanut asiasta useista kertoja verkkotunnusvälittäjälle. Näin ollen MAO katsoo, ettei virasto ole toiminut asiassa lain vastaisesti.
Tämän jälkeen MAO arvioi muistuttiko B:lle merkitty verkkotunnus autodiili.fi A:lle kaupparekisteriin merkittyä aputoiminimeä Autodiili International. MAO:n mukaan B merkitsemä verkkotunnus muistutti kaupparekisteriin rekisteröityä A:n aputoiminimeä Autodiili International ja näin ollen MAO:n oli arvioitava, oliko B merkinnyt verkkotunnuksen ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.
MAO:n mukaan tässä arvioinnissa on kyse tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta. Kokonaisharkinnan lopputuloksessa MAO otti huomioon sen, että A ei ollut vuoden 2015 jälkeen kehittänyt Autodiili-nimistä palvelua, B ei tosiasiassa ollut tietoinen A:n Autodiili International aputoiminimestä eikä aputoiminimellä oltu harjoitettu tunnettua toimintaa, josta B olisi voinut hyötyä. Autodiili yhdyssanana ei myöskään ole ollut sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohdassa tarkoitettu A:n suojattu nimi tai merkki. Myöskään se, että yhdyssanasta muodostetusta verkkotunnuksesta ”autodiili” voi hyötyä myymällä sen, ei pelkästään osoita ilmeistä hyötymistarkoitusta aputoiminimestä Autodiili International.
MAO:n mukaan B:llä ei siten ole ollut ilmeistä oikeudetonta hyötymistarkoitusta aputoiminimestä Autodiili International. MAO otti myös kantaa siihen, että pelkästään verkkotunnuksen merkitseminen toisen voimassaoloajan päätyttyä ei merkitse ilmeistä vahingoittamistarkoitusta.
MAO hylkäsi A:n valituksen, vaikka verkkotunnus muistutti A:n aputoiminimeä Autodiili International, mutta B ei merkinnyt sitä ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Liikenne- ja viestintävirasto ei myöskään toiminut asiassa lain vastaisesti.
(EJ)