-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Tribunal de grande instance de Paris (Ranska)
Tiivistelmä 20.10.2014/TV
Taidemaalari Salvador Dalí oli kuollut Espanjassa vuonna 1989. Dalí oli määrännyt testamentilla Espanjan valtion kaiken omaisuutensa oikeuksien ja taiteellisten luomustensa yleissaajaksi. Ilman testamenttia hänellä olisi ollut viisi lakimääräistä perillistä.
Dalín tekijänoikeuksia on hallinnoinut hänen 1983 perustamansa säätiö, joka uskonut oikeuksien käytön maailmanlaajuisen hallinnoinnin espanjalaiselle tekijänoikeusjärjestö VEGAPille vuonna 1997. VEGAP puolestaan on sopinut oikeuksien hallinnoinnista Ranskassa paikallisen tekijänoikeusjärjestön ADAGPin kanssa.
ADAGP oli maksanut VEGAPin välityksellä säätiölle teoksien käyttöön liittyvät korvaukset lukuun ottamatta jälleenmyyntikorvauksia, jotka se oli maksanut suoraan Dalín lakimääräisille perillisille ranskalaisen tekijänoikeuskoodeksin perusteella. Vuodesta 1997 asti voimassa olleen säännöksen mukaan tekijän kuoleman jälkeen oikeus jälleenmyyntikorvaukseen siirtyy ainoastaan lakimääräisille perillisille, ei testamentinsaajille eikä muille oikeudensaajille.
Säätiö oli katsonut, että testamentin ja Espanjan oikeuden nojalla Ranskassa kaupattujen taitelijan teosten jälleenmyyntikorvaukset tuli maksaa säätiölle. Se oli yhdessä VEGAPin kanssa viennyt asian oikeuteen Ranskassa 2005.
Tribunal de grande instance totesi, että Ranska on pysyttänyt voimassa oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen ainoastaan lakimääräisten perillisten osalta, kun taas vuonna 2001 annetussa direktiivissä säädetään, artiklat 6 ja 8, että korvaus tulee maksaa oikeudenomistajalle taiteilijan kuoleman jälkeen. Kansallinen tuomioistuin tiedusteli kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta EU-oikeuden kanssa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavaan kysymykseen: Onko se, että jälleenmyyntikorvauksen saajat rajoitetaan Ranskassa lakimääräisiin perillisiin, unionin oikeuden mukaista?
EUT:n ratkaisu
EUT huomatti, että direktiivin 2001/84 tarkoituksena on yhtäällä taata, että kuvataideteosten tekijät saavat osuuden alkuperäisten taideteostensa myynnistä ja toisaalla estää mahdollisuus vääristyneeseen kilpailuun taidemarkkinoilla, säätämällä velvollisuus jälleenmyyntikorvauksen suorittamisesta, jotta myyntiä ei siirretä sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa jälleenmyyntikorvausta ei olisi maksettava.
EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaisesti direktiivillä ei kuitenkaan ole aiheellista puuttua jäsenvaltioiden perintöoikeuteen. Siksi direktiiviä on tulkittava niin, että se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on varattu lakimääräisille perillisille eikä se siirry testamentinsaajille. Kansallisen tuomioistuimen tulee kansallista säännöstä soveltaessaan, huomioida lainvalintaa koskevat säännökset.