Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Corte d’appello di Torinon (Italia)
Tiivistelmä 25.9.2014/TV
Società Consortile Fonografici (SCF) on italialainen tekijänoikeusjärjestö, joka edustaa esittäjiä ja äänitteiden tuottajia. SCF huolehtii jäseniensä valtuuttamana tekijänoikeuskorvauksien hallinnoinnista, keräämisestä ja tilittämisestä.
SCF neuvotteli Italian hammaslääkäriliiton (Associazione Naziona Dentisti Italiani) kanssa yleissopimuksen tekemisestä kohtuullisen korvauksen määrittämiseksi äänitteiden välittämisestä yksityisillä vastaanotoilla sekä niiden levittämisestä millä tahansa tavalla. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina.
SCF nosti neuvotteluiden päätyttyä kanteen hammaslääkäri del Corsoa vastaan musiikin soittamisesta yksityisellä hammaslääkärin vastaanotollaan. Hän ei soittanut musiikkia suoraan äänitteiltä vaan äänite välittyi yleisradion kautta. SCF väitti, että del Corso oli soittamalla taustamusiikkina suojattuja äänitteitä välittänyt äänitteitä yleisölle kansallisen tekijänoikeuslain sekä kansainvälisen ja unionin oikeuden mukaisesti, ja hammaslääkärin tuli siten maksaa toiminnasta kohtuullinen korvaus.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ennakkoratkaisupyyntö voidaan tiivistää kahteen kysymykseen. Ensinnäkin, onko hammaslääkärin, joka saattaa vastaanotollaan radiolähetyksiä kuultaviksi, suoritettava kohtuullinen korvaus radiolähetyksissä toisinnettavien äänitteiden epäsuorasta välittämisestä yleisölle? Toiseksi, ovatko kansainvälisen oikeuden säännöt, jotka ovat kohtuullista korvausta koskevaan oikeuteen sovellettavien unionin oikeussääntöjen taustalla, välittömästi sovellettavissa yksityisten välisessä oikeusriidassa ja mikä on näiden kansainvälisten oikeussääntöjen suhde unionin oikeussääntöihin?
Asian kannalta merkitykselliset kansainväliset oikeussäännöt ovat esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta Roomassa 1961 tehty kansainvälinen yleissopimus (Rooman yleissopimus), WIPO:n esitys- ja äänitesopimus vuodelta 1996 ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty yleissopimus (TRIPS-sopimus).
Unionin oikeuden säännöksistä merkityksellinen on direktiivi 92/100/ETY vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla ja sen konsolidoitu versio 2006/115/EY, erityisesti artikla 8. Myös direktiiviä 2001/29/EY käsitellään tapauksessa, vaikka se ei ole julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen kannalta merkityksellinen.
Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus
Ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies esittää, että direktiiviä vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla tulisi tulkita siten, että hammaslääkäri, joka soittaa taustamusiikkina odotushuoneessaan radiota, on velvollinen maksamaan kohtuullisen korvauksen radiolähetyksessä käytettävien äänitteiden epäsuorasta yleisölle välittämisestä. Toisaalta hän esittää, että yksityiset henkilöt eivät voi oikeusriidassaan vedota asiassa merkityksellisiin kansainvälisen oikeuden määräyksiin.
Julkisasiamies toteaa, että saattaessaan radiolähetyksen kuultavaksi vastaanotollaan radiolaitteen kautta, hammaslääkäri välittää epäsuorasti radiolähetyksessä käytettävän äänitteen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Julkisasiamies perustelee ehdotustaan sillä, että yleisölle välittäminen ei edellytä, että välittäminen tapahtuu yleisölle avoimella paikalla tai pääsymaksua vastaan. Se ei myöskään ole riippuvaista siitä toimiiko käyttäjä, eli tässä tapauksessa hammaslääkäri, kaupallisessa tarkoituksessa. Tosin julkisasiamies lisää, että vaikka hoidon hinta ei perustu siihen soiko musiikki taustalla vai ei, ei kaupallinen tarkoitus ole poissuljettu.
Yleisö voi myös muodostua periaatteessa miten tahansa eikä yleisölle välittäminen edellytä, että yleisöllä olisi itsenäinen sosiaalinen, taloudellinen tai oikeudellinen ulottuvuus. Julkisasiamies toteaa, että tämä puuttunee esimerkiksi tilanteissa, joissa yleisöä lähes varmuudella on paikalla, kuten rautatieasemalla. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla yleisön kannalta ei siis ole ratkaisevaa miten yleisö muodostuu. Sillä ei myöskään ole merkitystä, että potilaat eivät ole paikalla samanaikaisesti tai he eivät mahdollisesti halua kuunnella musiikkia.
EUT päätyi tapauksessa osittain ratkaisuehdotuksesta poikkeavaan tulkintaan.