Julkisasiamies: C-162/10

Instanssin nimiEUT:n julkisasiamies
DiaarinumeroC-162/10
Ratkaisun päivämäärä29.6.2011
Tuomion numeroC-162/10
Laki, lainkohtaDirektiivit 92/100/ETY ja 2006/115/EY, 8 artiklan 2kohta ja 10 artiklan 1 kohdan a alakohta
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Phonographic Performance (Ireland) Ltd
Osapuolet, vastaaja(t)Irlanti ym.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä High Courtin (Commercial Division) (Irlanti)

 

Tiivistelmä 30.9.2014/TV

Phonographic Performance (Ireland) Ltd (PPL) on tekijänoikeuksia valvova yhteisö, jonka jäsenet ovat äänitteiden tuottajia. PPL nosti Irlannin valtiota vastaan kanteen, väittäen ettei Irlannin valtio ole asianmukaisesti pannut täytäntöön direktiiviä 92/100/ETY eikä sen konsolidoitua versiota direktiiviä 2006/115/EY. PPL myös vaatii vahingonkorvausta, joka perustuu Irlannin valtion vastuuseen unionin oikeuden rikkomisesta.

PPL:n väite koskee direktiiviin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä oikeutta kohtuulliseen korvaukseen. Irlannin valtio on nimittäin kansallisella lainsäädännöllä vapauttanut hotellit ja muut majoituslaitokset kohtuullisen korvauksen maksamisesta äänitteiden välittäjille. Tästä johtuen oikeudenhaltijat eivät saa korvausta hotellihuoneissa toistetuista radio- ja televisio-ohjelmista. Tapauksen asiakirjoista käy ilmi, että oikeudenkäynti koskee ainoastaan hotellihuoneita, ei hotellien tai muiden majoituslaitosten julkisia tiloja.

 

Ennakkoratkaisukysymykset:

(1) Onko hotellitoiminnan harjoittaja, joka mahdollistaa radio- ja televisiolähetysten vastaanottamisen hotellihuoneissa, sijoittamalla tarvittavat välineet ja jakamalla lähetyssignaalin hotellihuoneisiin, direktiivissä tarkoitettu käyttäjä, joka välittää yleisölle äänitteen?

(2) Asetetaanko direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille velvollisuus säätää oikeudesta saada kohtuullinen korvaus hotellitoiminnan harjoittajalta?

(3) Jos hotellitoiminnan harjoittaja katsotaan direktiivin mukaiseksi käyttäjäksi, voidaanko hänet vapauttaa kohtuullisen korvauksen maksamisesta yksityisen käytön perusteella, koska kysymys on hotellihuoneisiin sijoitettavista välineistä?

(4) Jos hotellitoiminnan harjoittaja sijoittaa huoneisiin laitteita, jotka eivät ole televisio- tai radiovastaanottimia, sekä äänitteitä joita voidaan kuunnella näiden laitteiden avulla, niin onko hän käyttäjä, joka välittää yleisölle äänitteitä, direktiivin merkityksen mukaisesti?

(5) Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko hotellitoiminnan harjoittaja vapauttaa kohtuullisen kertakorvauksen maksamisesta yksityisen käytön perusteella?

 

Ennakkoratkaisupyynnön taustalla on EYT:n antama tuomio asiassa SGAE vastaan Rafael Hoteles (C-306/05), jossa tuomioistuin tulkitsi direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan yleisölle välittämisen käsitettä. Myös tässä tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa hotellihuoneisiin oli sijoitettu signaalilla varustettuja televisiovastaanottimia. Tapaus poikkeaa nyt tarkastelun alla olevasta tapauksesta, koska aiemmassa tuomiossa tuomioistuin tulkitsi direktiiviä 2001/29, jossa säädetään tekijän yksinoikeudesta kieltää teostensa välittäminen yleisölle, ja nyt käsittelyssä olevassa asiassa on kyse direktiivistä 2006/115, joka vaikuttaa tuottajien oikeuksiin.

Osapuolet ovatkin erimielisiä siitä soveltuuko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan yleisölle välittämisen käsite myös direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdan yleisölle välittämisen käsitteeseen.

 

Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus

Ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies vertaa yleisölle välittämisen käsitettä asiassa SGAE (C-306/05) annettuun tuomioon. Käsitettä tulisi tulkita samalla tavoin molempien direktiivien osalta. Julkisasiamies perustelee näkemystään esimerkiksi sillä, että vaikka direktiivin 2001/29 johdanto-osassa tekijälle halutaan antaa korkeatasoinen suoja, ja toisaalta direktiivissä 2006/115 puhutaan tuottajien osalta riittävän suojan tasosta, ei tämä tarkoita, että esimerkiksi yleisön käsitettä tulisi direktiiveissä tulkita eri tavoin. Käsiteltävänä olevassa asiassa yleisölle välittämisen käsitettä tulee tulkita siten, että hotellitoiminnan harjoittaja välittää epäsuorasti radio- ja televisiolähetyksissä käytetyt äänitteet yleisölle, kun hän sijoittaa tarvittavat laitteet hotellihuoneisiin ja välittää niihin signaalin.

Käyttäjän käsitteen osalta julkisasiamies toteaa ensinnäkin, direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja käyttäjiä ovat kaikki, jotka välittävät äänitteitä yleisölle. Tapauksessa hotellitoiminnan harjoittaja on siis direktiivissä tarkoitettu käyttäjä.

Direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttäjä maksaa kohtuullisen kertakorvauksen, kun äänite välitetään yleisölle. Tämä korvaus jaetaan asianomaisten esittäjien ja äänitteiden tuottajien kesken. Julkisasiamiehen tulkinnan mukaan säännöksen sanamuodosta ilmenee, että hotellitoiminnan harjoittajan tulisi maksaa kohtuullinen korvaus, kun äänite välitetään yleisölle. Kysymyksessä on kertakorvaus, joka myöhemmin jaetaan esittäjien ja äänitteiden tuottajien kesken.

Asian käsittelyssä komissio ehdotti, että jäsenvaltioilla olisi harkintavalta päättää maksavatko hotellitoiminnan harjoittajat kohtuullisen korvauksen vai eivät. Julkisasiamies ei kuitenkaan hyväksynyt tätä näkemystä. Tosin hänen mukaansa jäsenvaltioilla on oikeus päättää kohtuullisen korvauksen määrästä, joka ei kuitenkaan saa olla määrältään nolla.

Kahden ensimmäisen kysymyksen osalta julkisasiamies ehdottaakin, että hotellitoiminnan harjoittaja on velvollinen maksamaan kohtuullisen korvauksen, vaikka radio- ja televisiotoiminnan harjoittajat olisivat puolestaan maksaneet kohtuullisen korvaukset äänitteiden käyttämisestä lähetyksissä.

Kolmannen kysymyksen osalta julkisasiamies toteaa, että yksityisen käytön käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite ja yksityisen käytön ja yleisön käsitteet sulkevat toisensa vastavuoroisesti pois. Kun kyseessä ei ole hotellitoiminnan harjoittajan yksityinen käyttö, vaan äänitteiden välittäminen yleisölle, joten velvollisuutta kohtuullisen korvauksen maksamiseen ei voida sulkea pois.

Neljännen kysymyksen osalta julkisasiamies toteaa, että sijoittamalla äänitteitä sekä niiden toisintamiseen tarvittavia laitteita hotellihuoneisiin, hotellitoiminnan harjoittaja välittää äänitteet yleisölle, josta sen maksettava kohtuullinen korvaus.

Viimeisen kysymykseen julkiasiamies vastaa kieltävästi. Hänen mielestään hotellitoiminnan harjoittajaa ei voida vapauttaa kohtuullisen kertakorvauksen maksamisesta yksityisen käytön perusteella, koska kysymyksessä ei ole yksityinen käyttö.

Asiasanathyvitys, korvaukset, tekijänoikeus, välittäminen
Huomautukset

Viitattu oikeuskäytäntö: SGAE C-306/05; SENA C-245/00; Mediakabel C-89/040; Lagardère Active Broadcast C-192/04; SCF C-135/10

Share: