-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Raad van State (Belgia)
Tiivistelmä 16.10.2014/TV
VEWA on belgialainen tekijänoikeusjärjestö, joka on nostanut kanteen Belgian valtiota vastaan, lainakorvauksia sääntelen lain kumoamiseksi. VEWA väittää erityisesti, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yhden euron kiinteämääräisestä korvauksesta henkilöä kohti, on ristiriidassa direktiivin 92/100 säännösten kanssa, joiden mukaan lainauksesta tai vuokrauksesta on maksettava kohtuullinen korvaus.
Belgian lainsäädännön mukaan lainakorvauksen määräksi on vahvistettu yksi euro vuodessa jokaista täysi-ikäistä henkilöä kohden, kun henkilö on rekisteröitynyt lainaajaksi ja hän lainaa vähintään yhden teoksen vuodessa. Kiinteä korvaus kattaa koko vuoden eikä sitä ole sidottu lainattujen teosten määrään. Ala-ikäisten henkilöiden kohdalla korvaus on 0,5 euroa vuodessa.
Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin toteaa, että direktiivin 92/100 4 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 2 kohdassa viitataan kohtuulliseen korvaukseen, kun taas direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa mainitaan vain korvaus. Vaikka EUT on tulkinnut kohtuullisen korvauksen käsitettä aiemmin (asia C-245/00, SENA) sekä lausunut direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mahdollisuudesta vapauttaa tietyt laitosten ryhmät korvauksen maksuvelvollisuudesta (asia C-36/05, komissio v. Espanja), se ei ole vielä lausunut 5 artiklan 1 kohdan korvauksen käsitteestä. Näin ollen kansallinen tuomioistuin pyytääkin selvennystä tämän käsitteen tulkintaan.
Ennakkoratkaisukysymys
Onko direktiivin 92/100 5 artiklan 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa vahvistetaan korvauksen kiinteäksi määräksi yksi euro vuodessa täysi-ikäistä henkilöä kohti ja 0,5 euroa vuodessa alaikäistä henkilöä kohti?
EUT:n ratkaisu
EUT muistuttaa alkuun, että tekijöillä on unionin oikeuden perusteella yksinoikeus sallia tai kieltää lainaus, mutta jäsenvaltiot voivat poiketa tästä yksinoikeudesta, kun kyse on lainauksesta yleisölle. Poikkeamismahdollisuuden käyttäminen edellyttää kuitenkin, että tekijät saavat korvauksen kyseisestä lainauksesta.
Korvauksen käsitettä ei ole erikseen määritelty direktiivissä eikä käsitteen kohdalla viitata jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, joten käsitettä tulee tulkita koko unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti. EUT myös huomauttaa, että yksityiskäyttöön tapahtuvasta kappaleen valmistamisesta määrättäessä käytetään sopivan hyvityksen käsitettä. Sopivan hyvityksen tarkoituksena on taata tekijöille riittävä korvaus vahingosta, joka tekijälle on aiheutunut kappaleen valmistamisesta.
Direktiivissä 92/100 lainsäätäjä käyttää kuitenkin ilmaisua korvaus, eikä ilmaisua hyvitys. Korvauksen käsitteenkin tarkoituksena on kuitenkin säätää vahingonkorvauksesta tekijöille, koska se maksetaan vastaavassa tilanteessa eli silloin, kun teoksia käytetään yleisölle lainauksessa ilman tekijöiden lupaa ja siitä aiheutuu heille vahinkoa.
EUT kuitenkin huomauttaa, että direktiivin 92/100 5 artiklan 1 kohdassa mainitaan vain korvaus, kun taas vuokrausta koskevassa direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa viitataan järjestelmällisesti kohtuulliseen korvaukseen. Kohtuullisen korvauksen käsite esiintyy myös direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa. Näistä sanamuotojen erilaisuuksista on pääteltävä, ettei käsitteitä tule tulkita identtisesti. Myös direktiivin perusteluista ilmenee, että yleisölle lainaamista koskevan järjestelmän katsotaan poikkeavan muista direktiivissä säädetyistä järjestelmistä.
Lopuksi EUT toteaa kohtuullisen korvauksen käsitteestä, että kohtuullisuus tulee arvioida ottamalla huomioon kyseisen käytön arvo taloudellisessa vaihdannassa. Lainauksella ei kuitenkaan ole suoraa tai välillistä taloudellista luonnetta, eikä sitä voida arvioida ottamalla huomioon käytön arvo vaihdannassa. Korvauksen määrä on välttämättä pienempi kuin kohtuullisen korvauksen määrä ja sille voidaan vahvistaa kiinteä korvaus kaikkien kyseessä olevien suojattujen kohteiden saataville saattamisen hyvittämiseksi. Vahvistuksen korvauksen määrä ei kuitenkaan saa olla puhtaasti symbolinen ja tekijöiden on voitava saada sen avulla riittävät tulot.
Tekijälle maksettavan korvauksen määrä ei kuitenkaan ole EUT:n määriteltävissä, vaan se on jäsenvaltioiden tehtävä. Korvausta on kuitenkin korvaus vahingosta, joten sen määrää ei voi vahvistaa täysin irrallaan vahingon osatekijöistä. Koska vahinko aiheutuu yleisölle lainauksesta, korvauksen tulee huomioida yleisön saataville saattamisen laajuus. Käytännössä mitä enemmän teoksia saatetaan yleisön lainattavaksi, sitä suurempi tulee korvauksen olla. Suurten laitosten tulee siis maksaa suurempaa korvausta kuin pienten laitosten, koska ne saattavat suuremman määrän teoksia yleisön lainattavaksi. Myös lainaajien määrä on asiassa merkityksellinen.
EUT ratkaisi asian ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta.