Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Handelsgericht Wien (Itävalta)
Tiivistelmä/TV
Asia koskidokumenttielokuvan pääohjaaja Luksanin ja elokuvan tuottajan van der Letin välistä erimielisyyttä teoksen tekijänoikeuden ja tiettyjen hyödyntämisoikeuksien luovutuksesta. Tuottaja väitti pääohjaajan luovuttaneen hänelle sopimuksella kaikki elokuvaa koskevat tekijänoikeudet ja lähioikeudet. Sopimuksessa ohjaajalle oli pidätetty teoksen hyödyntämismuotona oikeus elokuvan saattamiseen julkisesti saataville digitaaliverkossa, sekä oikeus televisiolähetykseen nk. ”closed-circuit TV:tä” ja ”pay TV:tä” käyttäen. Tuottaja oli myöhemmin edelleenluovuttanut sopimuksen ulkopuolelle jätetyt hyödyntämisoikeudet, jonka vuoksi Luksan katsoi tuottajan rikkoneen osapuolten välistä sopimusta ja Luksanille teoksen ohjaajana kuuluvia tekijänoikeuksia.
Itävallan tekijänoikeuslain mukaan hyödyntämisoikeudet kaupallisesti tuotettuun elokuvateokseen kuuluvat elokuvan tuottajalle, ja tekijän laissa säädetyt korvausoikeudet kuuluvat puoliksi tuottajalle ja puoliksi tekijälle sikäli kun ne eivät ole luovuttamattomia eikä tuottaja ole sopinut toisin tekijän kanssa (UrhG 38 §:n 1 momentti). Itävallan oikeuskäytännössä oli katsottu, että UrhG 38 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään hyödyntämisoikeuksien alkuperäisestä ja suorasta antamisesta yksinomaan elokuvan tuottajalle. Hyödyntämisoikeuksien alkuperäistä ja suoraa antamista koskevan periaatteen kanssa ristiriitaisia sopimuksia oli pidetty tehottomina. Kansallinen tuomioistuin piti tätä tulkintaa mahdollisesti unionin oikeuden vastaisena.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti asiassa EUT:lle ennakkoratkaisukysymyksen unionin tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevien säännösten tulkinnasta.
Kuuluvatko elokuvateoksen hyödyntämisoikeudet suoraan unionin oikeuden nojalla alkuperäisesti pääohjaajalle, joka on kyseisen teoksen tekijä? Seuraako tästä, että unionin oikeus on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan nämä oikeudet annetaan lain nojalla ja yksinomaan kyseisen teoksen tuottajalle?
Voivatko jäsenvaltiot voivat säätää luovutusolettamasta myös siltä osin kun kyse on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisista elokuvateoksen hyödyntämisoikeuksista? Jos näin on, millä edellytyksillä näin voidaan tehdä?
Onko pääohjaajalla elokuvateoksen tekijänä tai tekijäkumppanina lain nojalla suoraan ja alkuperäisesti oikeus kohtuulliseen korvaukseen?
Voivatko jäsenvaltiot säätää olettamasta elokuvateoksen pääohjaajalle kuuluvien korvausoikeuksien luovuttamisesta elokuvateoksen tuottajalle?
Julkisasiamies Trstenjakeutin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa aluksi, että elokuvan pääohjaajaa oli pidettävä unionin oikeuden säännösten soveltamista varten elokuvateoksen tekijänä. Hän myös tarkasteli kysymystä siitä, edellytetäänkö unionin oikeudessa pakottavasti, että yksinoikeus annetaan alkuperäisesti pääohjaajalle elokuvan tekijänä. Hänen tulkintansa mukaansa asia ei ole näin, mutta jäsenvaltion, joka ei säädä kyseisten yksinoikeuksien antamisesta alkuperäisesti pääohjaajalle elokuvan tekijänä, on otettava huomioon tiettyjä edellytyksiä. Lopuksi julkisasiamies arvioi millä edellytyksillä Itävallan tekijänoikeuslain 38 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen kaltainen kansallinen sääntely on sopusoinnussa unionin oikeuden säännösten kanssa.
Julkisasiamiehen tulkinnan mukaan yksinomaiset hyödyntämisoikeudet annetaan lähtökohtaisesti pääohjaajalle elokuvan tekijänä sekä mahdollisesti myös muille elokuvan tekijöille. Hyödyntämisoikeudet koskevat kappaleen valmistamista, välittämistä yleisölle erityisesti siten, että teos saatetaan yleisön saataviin, ja satelliitin kautta tapahtuvaa lähettämistä. Jäsenvaltioilla on hänen mukaansa kuitenkin toimivalta päättää, että nämä yksinomaiset hyödyntämisoikeudet annetaan alkuperäisesti elokuvan tuottajalle siitäkin huolimatta että oikeudet lähtökohtaisesti kuuluvat pääohjaajalle. Tällöin jäsenvaltion on huomioitava unionin oikeudessa asetetut edellytykset.
Jos jäsenvaltio päättää myöntää yksinomaiset hyödyntämisoikeudet alkuperäisesti elokuvan tuottajalle, on elokuvan pääohjaajan ja tuottajan välillä on oltava sopimus, jossa pääohjaaja sitoutuu suorituksiin ohjaajana, jäsenvaltioiden tulee säilyttää mahdollisuus tehdä poikkeavia sopimuksia, joiden mukaan yksinomaiset hyödyntämisoikeudet tai näiden oikeuksien käyttäminen pysytetään pääohjaajalla ja jäsenvaltion on taattava, että elokuvan tekijälle maksetaan oikeudenmukainen korvaus.
Itävallan kansallisen oikeuden säännöksen tulkittiin merkitsevän, että hyödyntämisoikeudet annettiin alkuperäisesti ja suoraan ainoastaan elokuvan tuottajalle. Tämä tulkinta ei kuitenkaan ollut julkisasiamiehen mukaan yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, koska pääohjaajalle taataan tekijänoikeus elokuvateokseen, ja jäsenvaltioiden on huomioitava tämä kansallisessa lainsäädännössään. Jos pääohjaajaan oikeusasemaan puututaan, on taattava, että hän saa elokuvan tekijänä oikeudenmukaisen korvauksen. Myöskään kansallinen säätely, jossa elokuvan tekijän oikeus kohtuulliseen korvaukseen jaetaan puoliksi elokuvan tekijän ja elokuvan tuottajan välillä, ei ole unionin oikeuden mukainen.
Viitattu oikeuskäytäntö: C‑5/08 Infopaq International; C‑145/10 Painer; C‑467/08 Padawan