Ennakkoratkaisupyynnön esittäjät High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division ja High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Tiivistelmä/TV
Football Association Premier League (FAPL) hallinnoi Englannissa korkeimman tason ammattilaisjalkapallosarjaa eli Valioliigaa, ja vastaa Valioliigan otteluita koskevien televisiointioikeuksien myynnistä. Televisiointioikeudet myönnetään avoimessa kilpailumenettelyssä ja lähetystoiminnan harjoittajille myönnetään alueelliset yksinoikeudet Valioliiga-otteluiden suoriin lähetyksiin. Alue vastaa yleensä yhtä jäsenvaltiota, joten televisionkatsojat voivat katsoa vain heidän asuinvaltioonsa sijoittautuneiden lähetystoiminnan harjoittajien lähettämiä otteluita.
Jokainen lähetystoiminnanharjoittaja sitoutuu salaamaan satelliittisignaalinsa ja lähettämään sen salattuna tilaajille vain sille myönnetyllä alueella. Tämä toimenpide tehdään alueellisen yksinoikeuden suojaamiseksi ja sen estämiseksi, ettei yleisö vastaanota lähetyksiä kyseessä olevan jäsenvaltion ulkopuolella. Käsiteltävinä olevissa asioissa on pyritty kiertämään tätä yksinoikeutta.
Jotkin Iso-Britanniassa sijaitsevat pubit olivat käyttäneet kreikkalaisen lähetystoiminnan harjoittajan suojauksenpurkukortteja, jotka oli tarkoitettu ainoastaan Kreikassa käytettäväksi. Pubit olivat ostaneet kortit ja laitteet edullisemmin kuin mitä lähetysoikeudet olisivat maksaneet Iso-Britanniassa, jossa Sky hallitsee markkinoita. FAPL:n näkemyksen mukaan tällaisilla toimilla loukattiin televisiointioikeuksiin liittyvää yksinoikeutta sekä vähennettiin näiden oikeuksien arvoa. FAPL oli nostanut siviilioikeudellisia kanteita niitä pubeja vastaan, jotka olivat ostaneet ulkomaalaisia suojauksenpurkukortteja sekä niitä jakelijoita vastaan, jotka olivat kortit pubeille toimittaneet.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansalliset tuomioistuimet esittivät useita kysymyksiä. Ennakkoratkaisukysymyksillä pyrittiin selvittämään, mikä merkitys unionin oikeudella on dekoodausvälineiden käytön kannalta, ja erityisesti estääkö unionin oikeus ulkomaalaisten dekoodausvälineiden käytön.
EUT:n ratkaisu
EUT:n näkemyksen mukaan ulkomaisten suojauksenpurkukorttien maahantuonnin, myynnin ja käytön kieltäminen oli ristiriidassa palvelujen vapaan liikkuvuuden kanssa. Kieltoa ei voida oikeuttaa tekijänoikeuksien suojaamisen tavoitteella eikä tarkoituksella edistää yleisön läsnäoloa jalkapallostadioneilla. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan kuitenkin kieltää sellaisten ulkomaalaisten dekoodausvälineiden käyttö, jotka oli tarkoitettu vain yksityiskäyttöön, koska tätä ei ole harmonisoitu unionin oikeudessa.
EUT myös totesi, että FAPL ei voinut vedota Valioliigaotteluiden tekijänoikeuksiin, koska urheilutapahtumia ei sinänsä voida pitää tekijänsä henkisinä luomuksina ja tekijänoikeussäännöstössä tarkoitettuina ”teoksina”. Kansallisessa oikeudessa urheilutapahtumille voidaan antaa vastaavaa suojaa, tämän olematta ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, mutta kielto käyttää ulkomaisia suojauksenpurkukortteja ylittää silti sen, mikä on tarpeellista kohtuullisen korvauksen takaamiseksi kyseessä olevien oikeuksien haltijoille.
Oikeudenhaltijoille maksettavan kohtuullisen korvauksen määrittämisessä on mahdollista ottaa huomioon todellisen ja mahdollisen yleisön määrä sekä lähettämisjäsenvaltiossa että missä tahansa muussa jäsenvaltiossa, jossa lähetykset vastaanotetaan. Näin ollen palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoittaminen unionissa ei ole tarpeellista. Se, että televisiokanavat maksavat enemmän saadakseen ehdottoman alueellisen yksinoikeuden, ylittää sen, mikä on tarpeellista kohtuullisen korvauksen takaamiseksi oikeuksien haltijoille. Tämä puolestaan voi johtaa keinotekoisiin hintaeroihin eriytyneillä kansallisilla markkinoilla. Tällainen eriytyminen ja siitä seuraavat keinotekoiset hintaerot ovat ristiriidassa sisämarkkinoiden kanssa. Samalla tavalla yksinoikeuteen perustuva lisenssijärjestelmä on ristiriidassa unionin kilpailuoikeuden kanssa, jos lisenssisopimuksissa kielletään ulkomaisten suojauksenpurkukorttien toimittaminen televisionkatsojille, jotka haluavat katsoa lähetyksiä sen jäsenvaltion, jota varten lisenssi on myönnetty, ulkopuolella.
EUT kuitenkin huomautti, että unionin kilpailuoikeus ei ole esteenä sille, että oikeudenhaltija myöntää yhdelle lisenssinsaajalle tietyksi ajaksi yksinoikeuden lähettää suojattua aineistoa satelliitin välityksellä yhdestä lähettämisjäsenvaltiosta tai useammista lähettämisjäsenvaltioista. Tällöin lisenssisopimuksilla ei saa kuitenkaan kieltää lähetystoiminnan harjoittajilta kokonaan kyseisiin urheilutapahtumiin liittyvien palvelujen rajat ylittävää tarjoamista, koska ehdolla muodostettaisiin kokonaan kansalliset markkinat ja poistettaisiin kilpailu
Lisäksi EUT totesi, että vaikka lähetykset eivät kokonaisuudessa täytä teoskynnystä, niiden jotkin osat, kuten musiikki, alun videokatkelma sekä aiemmin tallennetut huippuhetket nousevat teostasolle. Suojattuja teoksia sisältävien lähetysten näyttäminen on tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, joka edellyttää teosten tekijöiden suostumusta. Kun esimerkiksi pubi näyttää nämä teokset paikalla olevalle yleisölle, teokset välitetään uudelle yleisölle eli yleisölle, jota tekijät eivät ottaneet huomioon, kun he antoivat luvan teostensa televisiointiin.
Tuomioistuimen suuri jaosto toimien kokoonpanossa: presidentti Skouris, Tizzano, Cunha Rodrigues, Lenaerts, Bonichot, Arabadjiev, Kasel, Borg Barthet, Ilešič, Malenovský (esittelevä tuomari) ja von Danwitz
Julkisasiamies: Kokott
Viitattu oikeuskäytäntö: yhditetyt asiat 92/92 ja 326/92 Phil Collins ym.; 55/80 ja 57/80 Musik-Vertrieb membran; 262/81 Coditel; C-5/08 Infopaq; C-306/05 SGAE; C-293 Egeda; C-136/09 Organismos Sillogikis Diacheirisis Dimiourgon Theatrikon kai Optikoakoustikon Ergon; C-52/07 Kanal 5; C-61/97 FDV; C-192/04 Lagerdère Active Broadcast