Julkisasiamies: C-406/10

Instanssin nimiEUT:n julkisasiamies
DiaarinumeroC-406/10
Ratkaisun päivämäärä29.11.2011
Tuomion numeroC-406/10
Laki, lainkohtaDirektiivi 91/250/ETY, 1 artiklan 2 kohta ja 5 artiklan 3 kohta, direktiivi 2001/29/EY, 2 artiklan a alakohta
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)SAS Institute Inc
Osapuolet, vastaaja(t)World Programming Ltd

Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division, (Yhdistynyt kuningaskunta)

Tiivistelmä/TV

Ennakkoratkaisupyyntö käsitteli direktiivissä 91/250/ETY tietokoneohjelmille annetun tekijänoikeuden oikeudellisen suojan sekä direktiivissä 2001/29/EY teoksille annetun oikeudellisen suojan ulottuvuutta.

Tapauksessa oliva vastakkain kaksi tietokoneohjelmia kehittävää yritystä, SAS Institute Inc (SAS Institute) ja World Programming Limited (WPL). SAS Institute kehitti analyyttisen ohjelmiston tietojen käsittelyyn ja analyysiin. SAS-ohjelmisto käsitti useita eri ohjelmia. WPL kehitti kilpailevan ohjelmiston, joka pystyi suorittamaan SAS-komentokielellä kirjoitettuja sovellusohjelmia. WPL-ohjelma jäljitteli SAS-ohjelmistoa mahdollisimman pitkälle, jotta sen asiakkaiden sovellusohjelmat toimisivat samalla tavalla WPL-ohjelmistossa kuin SAS-komponenteissa. Asiassa ei näytetty toteen, että WPL:llä olisi pääsy SAS-komponenttien lähdekoodiin tai että WPL olisi kopioinut SAS-komponenttien lähdekoodin tekstiä tai mitään tämän lähdekoodin rakenteellisia osia.

SAS Institute väitti WPL:n syyllistyneen tekijänoikeusloukkaukseen. Se syytti WPL:ää SAS-ohjelmiston käyttöoppaiden kopioinnista eli SAS Instituten tietokoneohjelmien välillisestä kopioinnista. SAS Instituten mukaan WPL oli käyttänyt SAS-ohjelmiston niin kutsuttua Learning Edition -versiota lisenssiehtojen vastaisesti. Näin WPL oli rikkonut lisenssiin perustuvia sopimuksia sekä loukannut Learning Edition ‑versiota ja SAS-käyttöoppaita koskevia tekijänoikeuksia laatiessaan oman käyttöoppaansa (WPL-käyttöopas).

Kansallinen tuomioistuin esitti asiassa laajan ennakkoratkaisukysymyksen EYT:lle koskien direktiivin 91/250 ja 2001/29 tulkintaa.

Ennakkoratkaisukysymykset:

Julkisasiamies tiivisti kansallisen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset seuraavasti:

Onko direktiivin 91/250 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että tietokoneohjelman toiminnallisuuksia ja ohjelmointikieltä on pidettävä tämän ohjelman ilmaisuna ja ne voivat saada kyseisessä direktiivissä säädettyä tekijänoikeudellista suojaa?

Onko direktiivin 91/250 1 artiklan 2 kohtaa ja 6 artiklaa tulkittava siten, että jos lisenssinhaltija toisintaa koodin tai kääntää datatiedostomuodon koodin muodon voidakseen kirjoittaa omaan tietokoneohjelmaansa lähdekoodin, joka lukee ja kirjoittaa tätä tiedostomuotoa, ei tätä voida pitää toimena, jota varten tarvitaan lupa?

Mikä on direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa säädettyä tekijänoikeuden haltijan suostumusvaatimusta koskevan poikkeuksen ulottuvuus? Erityisesti kattaako ilmaus ”ohjelman tietokoneen muistiin lukemisen, näyttämisen, ajamisen, siirtämisen tai tallentamisen yhteydessä, joihin [siihen oikeutetulla henkilöllä] on oikeus” yksinomaan toimet, joihin tietokoneohjelman käyttölisenssin haltijalla on tämän lisenssin perusteella oikeus, ja vaikuttaako näin suoritettujen toimenpiteiden päämäärä lisenssinhaltijan mahdollisuuteen vedota tähän poikkeukseen?

Onko direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että toisen tietokoneohjelman käyttöoppaassa kuvailtujen tiettyjen elementtien toisintaminen tietokoneohjelmassa tai käyttöoppaassa loukkaa ensiksi mainittua käyttöopasta koskevaa tekijänoikeutta?

Julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus

Julkisasiamies muistutti, että tietokoneohjelmille on annettava suojaa kirjallisina teoksina. Tekijänoikeudellista suojaa sovelletaan kaikkiin tietokoneohjelman ilmaisumuotoihin, mutta ei ideoihin ja periaatteisiin, jotka ovat tietokoneohjelman minkä tahansa osan perustana. Siinä laajuudessa kun logiikka, algoritmit ja ohjelmointikielet sisältävät ideoita ja periaatteita, nämä ideat ja periaatteet eivät saa mainitun direktiivin mukaista suojaa. Teoksen oikeudellinen suoja ei perustu vapaasti kehitettävään ideaan, vaan omaperäisyyteen, joka on sen ilmaisussa.

Julkisasiamiehen mukaan tietokoneohjelman toiminnallisuuksia ei sinällään voida pitää tekijänoikeudella suojattavina tietokoneohjelmadirektiivin (91/250) 1 artiklan 1 kohdan nojalla. Toiminnallisuudet muistuttvat ominaisuuksiltaan ideaa, ja tarjolla voi olla useampia samoja toiminnallisuuksia tarjoavia tietokoneohjelmia yhtäaikaisesti. Jos tietokoneohjelman toiminnallisuus sinällään saisi tekijänoikeussuojaa, annettaisiin mahdollisuus ideoiden monopolisointiin, mikä haittaisi teknistä kehitystä ja teollista kehittämistä. Tavat, joilla toiminnallisuus on konkretisoitu, voivat kuitenkin saada tekijänoikeussuojaa, jos ne ilmaisevat tekijänsä henkisen työn tulosta. Siten tietokoneohjelman toiminnallisuuksien ilmaisun merkittävän osan toisintaminen voi loukata tekijänoikeutta. Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, onko WPL toisintaessaan SAS-komponenttien toiminnallisuuksia toisintanut WPL-ohjelmistossaan merkittävän osan SAS-komponenttien elementeistä, jotka ovat niiden tekijän henkisen luomistyön ilmentymä.

Ohjelmointikieltä julkisasiamies vertaa romaanikirjoittajan käyttämään kieleen. Hänen mukaan se on itsensä ilmaisemisen keino, ei ilmaisu sinänsä. Tietokoneohjelman kieli ei ole sellainen ilmaisumuoto, jolle voitaisiin antaa tekijänoikeudellista suojaa direktiivin 91/250 nojalla.

Tietokoneohjelmadirektiivin (91/250) 1 artiklan 2 kohtaa ja 6 artiklaa tuli julkisasiamiehen mukaan tulkita siten, että jos lisenssinhaltija toisintaa koodin tai kääntää tietyn tiedostomuodon koodin muodon voidakseen kirjoittaa omaan tietokoneohjelmaansa lähdekoodin, joka lukee ja kirjoittaa tätä tiedostomuotoa, ei tätä toimenpidettä varten tarvita lupaa. Edellytyksenä oli kuitenkin, että toimenpide on ehdottoman välttämätön sellaisten tietojen hankkimiseksi, joiden avulla voidaan saavuttaa yhteentoimivuus eri ohjelmien elementtien välillä. Toimenpiteen seurauksena ei saa olla, että kyseinen lisenssinhaltija voi kopioida tietokoneohjelman koodin omaan ohjelmaansa.

Julkisasiamies huomautti, että tietokoneohjelmadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan tarkoitus on varmistaa, että oikeudenhaltija ei suojaa ideoita ja periaatteita välillisesti sopimusehdoilla. Oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin kuitenkin kuuluu oikeus toteuttaa tietyt toimet ja sallia ne. Oikeudenhaltija voi esimerkiksi sallia tietokoneohjelmansa toisintamisen, muttei sen kääntämistä tai muuntamista. Ilmaisulla ”ohjelman tietokoneen muistiin lukemisen, näyttämisen, ajamisen, siirtämisen tai tallentamisen yhteydessä, joihin [siihen oikeutetulla henkilöllä] on oikeus” viitataankin toimenpiteisiin, joihin tämä henkilö on saanut luvan oikeudenhaltijalta, sekä tietokoneohjelman aiotun tarkoituksen mukaisen käytön kannalta välttämättömiin ohjelman lataamisen ja ajamisen toimenpiteisiin.

Käyttöoppaan osalta julkisasiamies totesi, että siinä käytetyt avainsanat, syntaksit, komennot ym. elementit, jotka WPL oli toisintanut omassa ohjelmassaan ja WPL-käyttöoppaassaan, eivät voineet saada tekijänoikeudellista suojaa tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) 2 artiklan a alakohdan perusteella. Hänen mukaansa nämä ovat ideoita, menettelyjä, toimintamenetelmiä tai matemaattisia käsitteitä. Jos toisinnetut elementit ovat niiden tekijän henkisen luomistyön ilmentymä, ne voivat kuitenkin saada tekijänoikeussuojaa. Kansallisen tuomioistuimen selvitettävä tuleeko suoja kysymykseen tässä tapauksessa.

Viitattu oikeuskäytäntö: C-5/08 Infopaq

Asiasanatlisenssit, tekijänoikeus, tietokoneohjelmat
Huomautukset

Ratkaisu luettavissa Curia-tietokannasta.

Share: