-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Högsta domstolen (Ruotsi)
Tiivistelmä/TV
Bonnier Audio ja muut pääasian valittajat ovat kustantamoja, joilla on yksinoikeus valmistaa kappaleita, julkaista ja saattaa yleisön saataviin eräitä äänikirjoja. Pääasiassa vastaajana oleva ePhone on internetyhteyden tarjoaja. Bonnier Audio ym. väittivät, että heidän yksinoikeuttaan oli loukattu levittämällä yleisölle kyseisiä äänikirjoja FTP-palvelimen (File Transfer Protocol) avulla. FTP-palvelin mahdollistaa tiedostojen jakamisen ja tietojen siirron internetissä tietokoneiden välillä.
Bonnier Audio ym. vaativat ePhonea ilmoittamaan henkilöiden nimet ja osoitteet niiden IP-osoitteiden takana, joista kyseiset tiedostot on oletettavasti lähetty tiettynä ajankohtana. ePhone vastusti hakemusta erityisesti sillä perusteella, että pyydetty määräys oli teletunnistetietojen säilyttämisvelvollisuutta koskevan direktiivin 2006/24 vastainen, eikä se voinut luovuttaa tietoja muille kuin direktiivissä nimetyille viranomaisille.
Ennakkoratkaisukysymykset
Voidaanko internetyhteyden tarjoaja riita-asian oikeudenkäynnissä määrätä antamaan tietyn tilaajan tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tieto siitä, kenelle tilaajalle internetyhteyden tarjoaja on rekisteröinyt tietyn IP-osoitteen, josta tekijänoikeutta väitetään loukatun, edellyttäen että toimenpide on oikeasuhtainen?
Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan ratkaisuun, se ettei jäsenvaltio ole pannut direktiiviä 2006/24 täytäntöön, vaikka sitä varten säädetty määräaika on päättynyt?
Julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi aluksi, että IP-osoitteen perusteella tunnistettavat henkilön nimi ja osoite ovat henkilötietoja, ja näin ollen ne kuuluivat henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen soveltamisalaan. Immateriaalioikeuksia mahdollisesti loukanneen henkilön henkilöllisyyttä ei kuitenkaan voida selvittää pelkästään IP-osoitteen perusteella, koska useat henkilöt voivat käyttää samalla IP-osoitteella yksilöityä verkkoa.
Julkisasiamies muistutti, että direktiivillä (1 artikla) varmistetaan, että kyseisiä teletunnistetietoja voidaan käyttää jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että direktiivissä tarkoitetut tiedot toimitetaan yksinomaan erityistapauksissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille (4 artikla). Pääasiassa tietoja ei ole pyytänyt toimivaltainen kansallinen viranomainen. Tällä perusteella asia ei kuulu direktiivin 2006/24 soveltamisalaan. Näin ollen toiseen kysymykseen ei tarvitse vastata.
Henkilötietojen suojan rajoituksesta julkisasiamies huomautti, että niitä saa kerätä ainoastaan tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä myöhemmin saa käsitellä näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla (direktiivi 95/46 6 artiklan 1 kohdan b alakohta). Henkilötietojen keräämisestä sekä sen toteuttamistavasta ja tarkoituksesta on päätettävä etukäteen. Etukäteen määriteltyjen tarkoitusten kanssa yhteensopimaton myöhempi käsittely on kielletty.
Direktiivejä 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ja 2006/24 tarkasteltaessa julkisasiamiehen mukaan ilmeni, että niissä ei ole mitään erityissäännöstä sellaisesta televiestintätietojen säilyttämisestä tai käytöstä immateriaalioikeuksiin kohdistuvien loukkausten torjunnassa, joka tapahtuisi yksityisten aloitteesta. Näin ollen oli todettava, että unionin tämänhetkisessä lainsäädännössä ei säädetä tarvittavista yksityiskohtaisista säännöistä sähköisen viestinnän yhteydessä tuotettujen henkilötietojen säilyttämisen ja toimittamisen osalta siinä tarkoituksessa, että niitä luovutettaisiin yksityisten vedotessa immateriaalioikeuksien loukkaukseen.
Lopuksi julkisasiamies tähdensi, että henkilötietojen ja yksityiselämän suojaa koskevien perusoikeuksien ja immateriaalioikeuksien suojaa koskevien perusoikeuksien on saatava sama suoja. Immateriaalioikeuksien haltijoita ei siis ole asetettava etusijalle antamalla heidän käyttää henkilötietoja, jotka on lainmukaisesti kerätty tai säilytetty tarkoituksiin, jotka eivät liity heidän oikeuksiensa suojaan. Jotta näitä tietoja voitaisiin kerätä ja käyttää tällaisiin tarkoituksiin henkilötietojen suojaa koskevaa unionin oikeutta noudattaen, kansallisen lainsäätäjän olisi annettava etukäteen tätä koskevat yksityiskohtaiset säännökset direktiivin 2002/58 15 artiklan mukaisesti.
Näin ollen unionin oikeus ei ollut esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan tuomioistuin voi tietyn tilaajan tunnistamiseksi siviiliprosessissa määrätä internetyhteyden toimittajan paljastamaan tekijänoikeuksien haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tietoja, jotka koskevat sen tilaajan henkilöllisyyttä, jolle asianomainen operaattori oli rekisteröinyt kyseisen oikeuden loukkaamisessa käytetyn IP-osoitteen. Tämä edellytti kuitenkin, että tiedot on säilytetty siksi, että ne voitaisiin paljastaa ja niitä voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen, sellaisten yksityiskohtaisten kansallisessa lainsäädännössä annettujen säännösten mukaisesti, jotka oli annettu henkilötietojen suojaa koskevaa unionin oikeutta noudattaen.
Viitattu oikeuskäytäntö: C-275/06 Promusicae; C-557/07 LSG