Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä 6.12.2014/MK/TV
Asia koski tietokoneohjelmadirektiivin (2009/24/EY) 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan oikeudenhaltijan oikeus tietokoneohjelman kappaleen levittämiseen yhteisössä raukeaa, kun se on ensimmäisen kerran myynyt mainitun kappaleen yhteisössä. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, tietokoneohjelman toisintaminen ei edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos tämä on tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti.
Oracle on yritys, joka kehittää ja jakelee tietokoneohjelmia. Yritys jakelee näitä ohjelmia pääasiassa internetissä tapahtuvan lataamisen kautta, siten että asiakas lataa ohjelman kappaleen suoraan tietokoneelleen Oraclen internetsivustolta.
Ladatessaan ohjelman tietokoneelleen, asiakas sai lisenssiin perustuvan käyttöoikeuden, joka sisälsi luvan tallentaa ohjelma pysyvästi palvelimelle ja jakaa se tietylle käyttäjäryhmälle. Lisenssi koski enintään 25 käyttäjän ryhmää, joten esimerkiksi yritys, joka tarvitsi ohjelman 27 käyttäjälle, joutui hankkimaan kaksi lisenssiä.
Ohjelman jakamisen yhteydessä tehtiin ylläpitosopimus, joka salli ohjelman päivitettyjen versioiden ja virheiden korjaamiseen tarkoitettujen ohjelmien lataamisen. Lisenssisopimukset kielsivät käyttöoikeuden luovutuksen edelleen.
UsedSoft myi Oraclen asiakkailta hankkimiaan tietokoneohjelmien ”käytettyjä” käyttölisenssejä tai niiden osia, kun lisenssi koski suurempaa käyttäjämäärää kuin alkuperäinen ostaja tarvitsi. Jos UsedSoftin asiakkailla ei vielä ollut ohjelmaa, jonka käyttöön lisenssiä tarvittiin, he latasivat sen Oraclen internetsivustolta. Jos asiakkailla oli jo kyseinen ohjelma, ne ostivat uusia lisenssejä, jotta ohjelmaa voitiin käyttää useammalla työasemalla.
Oracle nosti kanteen UsedSoftia vastaan Saksassa, jotta se määrättäisiin lopettamaan kyseinen toiminta. Asia eteni käsiteltäväksi ylimpään tuomioistuimeen (Bundesgerichtshof), joka esitti asiassa ennakkoratkaisukysymyksen tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (2009/24/EY) tulkinnasta.
Ennakkoratkaisukysymykset
- Onko henkilö, joka voi vedota tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen, direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö”?
- Voiko tietokoneohjelman kappaleen lataaminen internetistä tekijänoikeudenhaltijan suostumuksella aiheuttaa tämän kappaleen levitysoikeuden raukeamisen unionissa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja missä olosuhteissa tällainen raukeaminen voi tapahtua?
- Voiko henkilö, joka on hankkinut ”käytetyn” ohjelmistolisenssin, vedota kappaleen valmistamiseksi tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä siihen, että levitysoikeus ensimmäisen hankkijan oikeudenhaltijan suostumuksella internetistä tallennusalustalle lataamaan tietokoneohjelman kappaleeseen on rauennut, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt kappaleensa tai ei käytä sitä enää?
Julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies käsitteli ensin toisen ennakkoratkaisukysymyksen. Hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, että direktiivissä erotetaan selkeästi toisistaan myynti ja vuokraaminen, ja tästä erottelusta seuraa sovelletaanko raukeamissääntöä.
Tietokoneohjelman kappale katsotaankin myydyksi, kun sen omistusoikeus luovutetaan rajattomaksi ajaksi vastiketta vastaan, riippumatta siitä miten asianomaiset luokittelevat liiketoimen. Julkisasiamies muistutti, että raukeamisen tarkoitus on rajoittaa immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeutta, kun haltija myyntitoimen perusteella on realisoinut oikeutensa taloudellisen arvon.
Julkisasiamies myös huomautti, että raukeamissäännöksen soveltamatta jättäminen, kun tietokoneohjelma ladataan internetistä, rajoittaisi raukeamissäännöksen soveltamisalaa huomattavasti samoin kuin vapaata liikkuvuuttakin. Tekijänoikeuden ydinsisältöön ei myöskään kuulune sen rajoittaminen, että henkilö, joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman kappaleen omistukseensa, ei saisi myydä sitä eteenpäin.
Vastauksena toiseen kysymykseen julkisasiamies esitti, että direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa oli tulkittava seuraavasti: tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeus raukeaa, jos oikeudenhaltija, joka on sallinut tämän kappaleen lataamisen internetistä tallennusalustalle, on myös myöntänyt kyseisen kappaleen käyttöoikeuden rajoittamattomaksi ajaksi vastiketta vastaan.
Ensimmäistä ja kolmatta kysymystä julkisasiamies lähestyi levitysoikeuden ja toisintamisoikeuden kautta. Levitysoikeus raukeaa, toisintamisoikeus ei raukea. Toisintamisoikeus on henkilöllä, jolla on tietokoneohjelman kappale, jotta hän voi käyttää kappalettaan sen tarkoituksen mukaisesti. Kun tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeus jälleenmyydään, ohjelman toinen hankkija ei voi vedota tämän kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen toisintaakseen ohjelman tekemällä siitä uuden kappaleen, vaikka ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
Viitattu oikeuskäytäntö: Peek & Cloppenburg C-456/06; yhdistetyt asiat Football Association Premier League ym. C-403/08 ja C-429/08; Metronome C-200/96; FDV C-61/97; The British Horseracing Board ym C-203/02; yhdistetyt asiat Zino Davidoff ja Levi Strauss C-414/99-C-416/99