Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä 6.12.2014/MK/TV
Asia koski tietokoneohjelmadirektiivin (2009/24/EY) 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan oikeudenhaltijan oikeus tietokoneohjelman kappaleen levittämiseen yhteisössä raukeaa, kun se on ensimmäisen kerran myynyt mainitun kappaleen yhteisössä. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, tietokoneohjelman toisintaminen ei edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos tämä on tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti.
Oracle on yritys, joka kehittää ja jakelee tietokoneohjelmia. Yritys jakelee näitä ohjelmia pääasiassa internetissä tapahtuvan lataamisen kautta, siten että asiakas lataa ohjelman kappaleen suoraan tietokoneelleen Oraclen internetsivustolta.
Ladatessaan ohjelman tietokoneelleen, asiakas sai lisenssiin perustuvan käyttöoikeuden, joka sisälsi luvan tallentaa ohjelma pysyvästi palvelimelle ja jakaa se tietylle käyttäjäryhmälle. Lisenssi koski enintään 25 käyttäjän ryhmää, joten esimerkiksi yritys, joka tarvitsi ohjelman 27 käyttäjälle, joutui hankkimaan kaksi lisenssiä.
Ohjelman jakamisen yhteydessä tehtiin ylläpitosopimus, joka salli ohjelman päivitettyjen versioiden ja virheiden korjaamiseen tarkoitettujen ohjelmien lataamisen. Lisenssisopimukset kielsivät käyttöoikeuden luovutuksen edelleen.
UsedSoft myi Oraclen asiakkailta hankkimiaan tietokone ohjelmien ”käytettyjä” käyttölisenssejä tai niiden osia, kun lisenssi koski suurempaa käyttäjämäärää kuin alkuperäinen ostaja tarvitsi. Jos UsedSoftin asiakkailla ei vielä ollut ohjelmaa, jonka käyttöön lisenssiä tarvittiin, he latasivat sen Oraclen internetsivustolta. Jos asiakkailla oli jo kyseinen ohjelma, ne ostivat uusia lisenssejä, jotta ohjelmaa voitiin käyttää useammalla työasemalla.
Oracle nosti kanteen UsedSoftia vastaan Saksassa, jotta yritys määrättäisiin lopettamaan kyseinen toiminta. Asia eteni käsiteltäväksi ylimpään tuomioistuimeen (Bundesgerichtshof), joka esitti asiassa ennakkoratkaisukysymyksen tietokoneohjelmadirektiivin (2009/24/EY) tulkinnasta.
Ennakkoratkaisukysymykset
- Onko henkilö, joka voi vedota tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen, direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö”?
- Voiko tietokoneohjelman kappaleen lataaminen internetistä tekijänoikeudenhaltijan suostumuksella aiheuttaa tämän kappaleen levitysoikeuden raukeamisen unionissa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja missä olosuhteissa tällainen raukeaminen voi tapahtua?
- Voiko henkilö, joka on hankkinut ”käytetyn” ohjelmistolisenssin, vedota kappaleen valmistamiseksi tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä siihen, että levitysoikeus ensimmäisen hankkijan oikeudenhaltijan suostumuksella internetistä tallennusalustalle lataaman tietokoneohjelman kappaleeseen on rauennut, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt kappaleensa tai ei käytä sitä enää?
EUT:n ratkaisu
EUT käsitteli ensin toisen ennakkoratkaisukysymyksen. EUT linjasi, että direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeus raukeaa, kun asiakas hankkii kappaleen lataamalla sen internetistä.
EUT perusteli ratkaisuaan sillä, että vaikka asiakkaat saattoivat ladata ohjelman kappaleen Oraclen internetsivustolta ilmaiseksi, he eivät voineet käyttää kappaletta ennen kuin he olivat tehneet vastikkeellisen käyttöoikeuslisenssiä koskevan sopimuksen Oraclen kanssa. Tätä toimenpidettä oli EUT:n mukaan pidettävä kokonaisuutena, jossa ohjelman kappaleen omistusoikeus siirtyi, ja muodostui tilanne, jossa joku on ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen.
Lisäksi EUT vertaisi aineellisia (CD-ROM tai DVD) ja aineettomia (internetistä ladattu) ohjelman kappaleita päätellen, että levitysoikeuden raukeaminen koski molempia. Myös tekijänoikeuden haltijan korjaama tai päivittämänä myyty tietokoneohjelman kappale kuului levitysoikeuden raukeamisen piiriin, eikä ylläpitosopimus estänyt raukeamista siksi, että kappale ei enää vastaisi alun perin ladattua kappaletta.
Ensimmäisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen osalta EUT linjasi, että tekijänoikeuden haltijan levitysoikeuden raukeamisesta riippumatta, alkuperäisen ostajan oli tehtävä oma kappaleensa käyttökelvottomaksi jälleenmyyntihetkellä, jotta hän ei loukkaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä tekijälle kuuluvaa oikeutta toisintamiseen. Lisenssistä ei myöskään saanut erottaa jälleenmyyntiä varten osia, vaikka lisenssi sallisi käyttöoikeuden suuremmalle käyttäjämäärällä kuin mitä ensimmäinen ostaja tarvitsee. Lisenssin saa siis jälleenmyydä vain kokonaisuudessaan sen alkuperäisen käyttäjämäärän mukaisena.
EUT katsoi, että tekijänoikeuden haltijan levitysoikeuden raukeamisesta seurasi, että se ei voi enää kieltää kyseisen kappaleen jälleenmyyntiä, riippumatta edelleen luovuttamisen kieltävistä sopimuslausekkeista. Näin ollen kappaleen/käyttöoikeuslisenssin toinen ja kaikki myöhemmät ostajat ovat tietokoneohjelmadirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ohjelman laillisesti hankkineita henkilöitä ja he voivat ladata ohjelman tietokoneelleen. Tällainen lataaminen on ohjelman kappaleen tarpeellista toisintamista, jonka avulla uusi ostaja voi käyttää ohjelmaa sen aiotun tarkoituksen mukaisesti.
EUT:n mukaan tietokoneohjelmadirektiivin 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että käyttöoikeuslisenssin myöhemmät ostajat voivat vedota levitysoikeuden raukeamiseen, ja niitä voidaan näin ollen pitää tietokoneohjelman laillisesti hankkineina henkilöinä, joilla on toisintamisoikeus voidakseen käyttää ohjelmaa sen aiotun tarkoituksen mukaisesti.
Kokoonpano: tuomioistuimen suuri jaosto (presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat A. Tizzano, J.N. Cunha Rodrigues, K. Lenaerts, J.-C. Bonichot ja A. Prechal sekä tuomarit K. Schiemann, E. Juhász, A. Borg Barthet, D. Šváby ja M. Berger)
Esittelevä tuomari: K. Lenaerts
Julkisasiamies: Y. Bot
Viitattu oikeuskäytäntö: Yhdistetyt asiat Club Hotel Loutraki C-145/08 ja C-149/08; Peek & Cloppenburg C-456/06; yhdistetyt asiat Football Association Premier League ym. C-403/08 ja C-429/08; Luksan C-277/10; Metronome C-200/96; FDV C-61/97