Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Tribunale di Milano (Italia)
Tiivistelmä 16.11.2014/TV
Videopelien suunnittelu- ja valmistuskonserniin kuuluvat Nintendo-yritykset pitivät markkinoilla kahdentyyppisiä tuotteita pelejä varten: kannettavia järjestelmiä eli DS-konsoleja ja kiinteitä pelikonsolijärjestelmiä eli Wii-konsoleita. Yritykset olivat toteuttaneet teknisiä toimenpiteitä jotka estivät videopelien laittomien jäljennösten käyttämisen. Nämä tekniset toimenpiteet olivat konsoleihin asennettu tunnistinjärjestelmä sekä fyysinen alustan salauskoodin. Tekniset toimenpiteet estivät muiden yritysten kuin Nintendon ohjelmien, pelien tai muun mediasisällön käyttämisen konsoleilla.
Nintendo yritykset olivat todenneet, että PC Boxin laitteilla, joka asennettiin konsoliin, voitiin kiertää laitteistoilla (hardware) oleva suojajärjestelmä, ja niiden avulla voitiin käyttää piraattipelejä Nintendon konsoleissa. Nintendo-yritykset katsoivat, että PC Boxin laitteiden ensisijainen tarkoitus oli Nintendo-pelien teknisten suojatoimien kiertäminen ja välttäminen. Nintendo-yritykset nostivat asiassa kanteen PC Boxia ja 9Netiä vastaan italialaisessa tuomioistuimessa.
PC Box piti kaupan Nintendon alkuperäisiä konsoleita yhdessä sellaisen täydentävän ohjelmiston (software) kanssa, joka muodostui riippumattomien valmistajien sovelluksista (homebrews). Sovellukset oli luotu nimenomaisesti käytettäväksi tällaisissa konsoleissa ja niiden käyttö edellytti sellaisten PC Boxin laitteiden asentamista ennakolta, joilla poistettiin käytöstä teknisen suojauksen muodostamiseksi asennettu laite.
PC Boxin mukaan Nintendo-yritysten tosiasiallinen päämäärä oli sellaisen riippumattoman softwaren käytön estäminen, joka ei ollut videopelin laitoin kopio vaan, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa MP3-tiedostojen, elokuvien ja videoiden käyttäminen kyseisten konsoleiden täysimääräiseksi hyödyntämiseksi.
Kansallinen tuomioistuin katsoi, että videopelien suojaa ei voida supistaa tietokoneohjelmien suojaa vastaavaksi, vaikka videopelien toiminta perustuu tietokoneohjelmaan. Videopeli kuitenkin käynnistyy ja etenee kyseisten pelien tekijöiden ennalta määrittämän tarinakehyksen mukaisesti siten, että siinä esitetään joukko kuvia ja ääniä, joilla on tietty käsitteellinen autonomia.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin kysyi EUT:lta ovatko tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) 6 artiklan mukaiset teknologiset suojakeinot, joilla suojataan videopelien tekijänoikeus laillisia, vaikka ne rajoittavat videopelimarkkinoita.
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies tarkasteli ennakkoratkaisupyyntöä ainoastaan direktiivin 2001/29 perusteella ja hän huomautti, että asiassa on kyse tekijänoikeuslainsäännön lisäksi siitä, ovatko Nintendon käyttöön ottamat toimenpiteet laillisia kilpailusääntöjen näkökulmasta. Asiassa ei kuitenkaan ole tarpeen lausua kilpailulainsäädännöstä, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat ainoastaan tekijänoikeuslainsäädännön kysymyksiä. EUT ei voi myöskään tehdä päätelmiä tai ilmaista kantaansa siitä, missä määrin Nintendon pyrkii tosiasiassa estämään peliensä laittoman kopioinnin tai hankkimaan kaupallista hyötyä itselleen, estämällä tuotteidensa toimivuus muiden valmistajien tuotteiden kanssa.
Ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies nimenomaisesti totesi, ettei direktiivin 2001/29 6 artiklan sanamuoto sulje pois asiassa käytettyjä toimenpiteitä, jotka perustuvat pelimedian ja konsolien vuorovaikutukseen. Tämä ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että Nintendon toimenpiteet olisivat hyväksyttäviä.
Kansallisen tuomioistuimen tulee julkisasiamiehen ehdotuksen mukaan kiinnittää huomiota suhteellisuusperiaatteen toteutumiseen, eli ovatko Nintendon käyttämät suojakeinot välttämättömiä vai olisiko se voinut suojautua piraattipelejä vastaan estämättä homebrew-pelien pelaamisen konsoleillaan. Tähän liittyen kansallisen tuomioistuimen on päätettävä millä teknisillä toimenpiteillä voidaan tarjota tehokas suoja Nintendon pelien luvatonta valmistamista vastaan ja tarjoaako nyt käytössä oleva toimenpide tällaisen suojan. Jos kansallinen tuomioistuin arvioi, että Nintendolla on käytössä olevan teknisen toimenpiteen avulla tarkoitus saavuttaa jokin muu tavoite, joka ei ole direktiivin nojalla perusteltu, on huomioitava missä määrin kyseiset toimenpiteet määräytyvät muun tavoitteen saavuttamisen perusteella.
Julkisasiamies siis ehdottaa, että tietoyhteiskuntadirektiivin 6 artiklan toimenpiteet voivat sisältää toimenpiteitä, jotka sisältyvät suojattuihin teoksiin ja laitteisiin, joilla on pääsy näihin teoksiin. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida ovatko käytössä olevat tekniset toimenpiteet oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, koska niillä rajoitetaan myös sellaisia tekoja, jotka eivät edellytä oikeudenhaltijan lupaa.