Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä 7.10.2014/TV
VG Wort on auktorisoitu oikeuksien yhteisvalvontajärjestö, joka edustaa yksinoikeudella kirjallisten teosten tekijöitä ja kustantajia Saksassa. Asiassa on kyse korvauksesta, jonka vastaajina olevat yritykset ovat velvollisia maksamaan VG Wortille, kun ne saattavat markkinoille kirjoittimia ja/tai skannereita sekä henkilökohtaisia tietokoneita.
Ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2001/29 tulkintaa. Direktiivi julkaistiin ja se tuli voimaan 22.6.2001. Jäsenvaltioiden tuli implementoida direktiivi ennen 22.12.2002. Saksa sai direktiivin voimaan saattamiseen kuitenkin päätökseen vasta 13.9.2003. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee direktiivin 2001/29 ajallista sovellettavuutta ja loput kysymykset koskevat direktiivin sisällön tulkintaa.
Ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
(1) Onko direktiivi otettava huomioon kansallisen oikeuden tulkinnassa silloinkin, kun tapauksen tosiseikat ovat tapahtuneet direktiivin voimaantulon jälkeen, mutta ennen kuin sitä voitiin soveltaa?
(2) Onko kappaleen valmistamisessa kirjoittimella kyse direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta kappaleen valmistamisesta, kun kappaleen valmistamisessa käytetään mitä tahansa valokuvaustekniikkaa tai muuta menetelmää, jolla on samanlaiset vaikutukset?
(3) Voidaanko kirjoittimet, jotka ovat osa kappaleen valmistamisen laiteketjua, sulkea pois sopivan hyvityksen maksamisvelvollisuuden piiristä vai onko tämä perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vastaista?
(4) Vaikuttaako teknisten toimenpiteiden soveltamismahdollisuus, joilla estetään luvaton kappaleen valmistaminen, sopivan hyvityksen edellytyksen soveltamiseen?
(5) Voidaanko edellytys sopivan hyvityksen maksamisesta jättää soveltamatta, jos oikeudenhaltija on nimenomaisesti tai hiljaisesti antanut suostumuksen kappaleen valmistamiseen?
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus
Ensimmäisen kysymyksen osalta julkisasiamies toteaa, että direktiivi ei koske ennen 22.12.2002 tapahtunutta kappaleen valmistamista, mutta kansallista lainsäädäntöä on tullut tästä päivästä eteenpäin tulkita direktiivin mukaisesti. Ajanjaksoon ennen 22.12.2002 direktiiviä ei tarvitse soveltaa, mutta unionin oikeus ei myöskään estä kansallista tuomioistuinta tulkitsemasta kansallista lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti tätä edeltäneeltä ajalta.
Julkisasiamies kuitenkin huomauttaa, että Saksassa on ollut käytössä direktiivin määräyksiä vastaava järjestelmä, jossa yksityiseen kopiointiin soveltuvista laitteiden asettamisesta myyntiin on kerätty yksityisen kopioinnin korvaus, jo ennen direktiivin voimaantuloa. Unionin oikeuskäytännössä myös estetään sellainen tulkinta direktiivin täytäntöönpanoon varatulla ajanjaksolla, joka vaarantaa vakavasti direktiivillä asetetun tavoitteen saavuttamisen sen täytäntöönpanon varatun ajanjakson jälkeen.
Toisen kysymyksen osalta julkisasiamies ehdottaa, että direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan ilmaisu paperilla tai samankaltaisella alustalla olevat kappaleet, jotka on tehty käyttämällä mitä tahansa valokuvaustekniikkaa tai muuta menetelmää, jolla on samanlaiset vaikutukset, tarkoittaa vain kappaleen valmistamista analogisista alkuperäiskappaleista, joista on otettu kuva optisin keinoin. Tähän kuuluu kappaleen valmistaminen prosessilla, jossa kuva tallennetaan tietokoneelle tai muistilaitteelle välivaiheena, ja sen jälkeen tulostetaan. Edellytyksenä on kuitenkin että koko prosessi suoritetaan yhtenä toimintona ja/tai yksi henkilö suorittaa prosessin.
Käytännössä prosessi voi sisältää esimerkiksi kuvan skannaamisen tietokoneelle ja tulostamisen paperille. Jos taas kuva olisi ensin skannattu tietokoneelle ja sitten siirretty internetiin, josta se myöhemmin tulostetaan, kysymys ei olisi enää samasta prosessista.
Kolmannen kysymyksen osalta kansallisen tuomioistuimen tulee arvioida toteutuuko yksittäisten oikeudenhaltijoiden välinen tasapaino eri laitteiden osalta tilanteessa, jossa kopio tehdään toisiinsa liitettyjen laitteiden muodostamassa laiteketjussa. Erityisesti kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että kopion tekemiseen tarvittavien erityyppisten laitteiden maahantuojien ja myyjien eikä laitteiden ostajien välillä ole perusteetonta syrjintää. Julkisasiamies huomauttaa, että kopion tekemiseen voidaankin käyttää useampaa eri laiteyhdistelmää, mutta loppujen lopuksi kuluttaja kantaa maksutaakan.
Neljännen kysymyksen osalta julkisasiamies tulkitsee, että direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa jäsenvaltioiden sallitaan päättää sopivasta hyvityksestä tilanteessa, jossa oikeudenhaltijan käytössä on teknisiä toimenpiteitä luvattoman kappaleen valmistamisen estämiseksi, mutta niitä ei ole otettu käytäntöön.
Vastauksena viidenteen kysymykseen julkisasiamies toteaa ensinnäkin, että jos jäsenvaltio on ottanut yksityisen kopioinnin poikkeuksen käyttöön, ei oikeudenhaltija voi enää määrätä teoksensa kopioinnista yksityiskäyttöön sallimalla tai kieltämällä sitä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia oikeudenhaltijan luopua sopivasta hyvityksestä.