Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Oberster Gerichtshofin (Itävalta)
Tiivistelmä 6.10.2014/TV
Austro-Mechana on Itävaltalainen yhteisvalvontajärjestö, joka valvoo tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoiden oikeuksia. Sillä on Itävallan lainsäädännön mukaan oikeus kerätä tyhjiä kasetteja koskeva korvaus yksityisestä kopioinnista aiheutuvien menetysten korvaamiseksi. Vastaajina olevat kansainväliseen Amazon-konserniin kuuluvat yhtiöt myyvät internetin välityksellä yksityiseen kopiointiin soveltuvia kuvan- ja äänentallennusvälineitä.
Austro-Mechana nosti kansallisessa tuomioistuimessa kanteen vaatien Amazon-konserniin kuuluvia yhtiöitä yhteisvastuullisesti maksamaan korvauksen tallennusvälineistä, jotka ne laskivat liikkeelle Itävallassa vuosina 2002–2004. Kyseessä olevat tallennusvälineet ovat esimerkiksi tyhjiä CD- ja DVD-levyjä sekä muistikortteja ja mp3-soittimia. Amazon-konsernin yhtiöt kieltäytyivät korvauksen suorittamisesta vedoten siihen, että kansallinen oikeus oli direktiivin 2001/29 vastainen.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ennakkoratkaisukysymys pyrki selvittämään oliko Itävallan kansallinen oikeus yhteensopiva direktiivin 2001/29 kanssa, erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitun yksityisen kopioinnin ja siitä maksettavan sopivan hyvityksen osalta. Kysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
(1) Jos kopiointiin soveltuva väline myydään yrityskäyttöön, voidaanko myyjä velvoittaa maksamaan sopiva hyvitys? Myyjän on mahdollista saada maksupalautus jälkikäteen, mutta tällöin palautukseen saamiseen liittyvät riskit ja kulut koituvat myyjän rasitteeksi, vaikka hänen ei tulisi olla velvollinen maksamaan hyvitystä alun perinkään. Kansallinen tuomioistuin haluaakin tietää onko tämä käytäntö ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.
(2) Onko kyse direktiivissä tarkoitetusta sopivasta hyvityksestä, jos oikeus asianmukaiseen korvaukseen koskee ainoastaan välineen myymistä sellaisille luonnollisille henkilöille, jotka käyttävät sitä yksityiseen kopiointiin, ja onko oletettavaa, että luonnolliset henkilöt käyttävät välinettä yksityiseen kopiointiin, kunnes toisin todistetaan?
(3) Voiko kansallisen säännöksen, jonka mukaan puolet sopivasta hyvityksestä maksetaan tekijöiden eduksi toimiville yhteiskunnallisille ja kulttuurialan laitoksille, eikä siis suoraan tekijöille, mahdollinen yhtyeensoveltumattomuus direktiivin 2001/29 kanssa vapauttaa maksuvelvollisen sopivan hyvityksen maksamisesta?
(4) Onko toisessa jäsenvaltiossa maksettu hyvitys esteenä sopivaa hyvitystä koskevalle oikeudelle jäsenvaltioissa, jossa kappaleen valmistamiseen soveltuva väline on kauppiaan toimesta myyty? Kysymys perustuu Amazon-konsernin yhtiöiden väitteeseen siitä, että ne ovat jo maksaneet Saksassa sopivaa hyvitystä Itävallassa markkinoitujen laitteiden osalta.
EUT:n ratkaisu
Ensimmäisen kysymyksen osalta EUT totesi, että sopivan hyvityksen kerääminen, silloin kun selkeästi ei ole kysymys kappaleen valmistamisesta yksityiskäyttöön, ei ole hyväksyttävää. Unionin oikeus ei kuitenkaan estä käytäntöä, jossa maksu ensin kerätään, kun väline saatetaan markkinoille, jos jäsenvaltio on myös säätänyt maksun palauttamisesta. Järjestelmästä, jossa maksu ensin kerätään kaikista luonnollisille henkilöille myydyistä välineistä ja sen jälkeen hyvitetään takaisin, jos maksu ei ollut aiheellinen, ei kuitenkaan saa muodostua suhteettoman vaikeaksi eri osapuolille. Arvio järjestelmän toimivuudesta kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
Toisen kysymyksen osalta EUT huomautti, että on mahdollista olettaa, että kappaleen valmistamiseen soveltuvalla välineellä valmistetaan yksityinen kopio. Tämä olettama tulee kuitenkin olla kumottavissa, jos välinettä ei selkeästi käytetä yksityiseen kopiointiin.
Kolmannen kysymyksen osalta EUT toteaa, että vaikka hyvitystä ei kokonaisuudessaan makseta hyvitykseen oikeutetuille vaan osa tuotosta käytetään vain epäsuorasti oikeudenhaltijoiden hyväksi, ei maksuvelvollisella ole oikeutta jättää korvausta suorittamatta.
Neljännen kysymyksen osalta EUT tulkitsee, että toisessa jäsenvaltiossa suoritettu maksu ei vapauta maksuvelvollista suoritusvelvollisuudesta, koska sopiva hyvitys tulee maksaa siinä jäsenvaltiossa, jossa vahinko on tapahtunut.