Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä hof van beroep te Brussel (Belgia)
Tiivistelmä 18.09.2014/TV
Johan Deckmyn jakoi belgialaisen Gentin kaupungin järjestämällä uudenvuoden vastaanotolla kalentereita, joiden kanteen oli painettu kuva, joka muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemää piirrosta, joka on De Wilde Weldoener (Hillitön hyväntekijä) -nimisen Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa. Suomessa sarjakuva tunnetaan nimellä Anu ja Antti. Alkuperäisessä piirroksessa oli kuvattu yksi albumin päähenkilöistä, jonka yllä oli valkoinen tunika, ja joka heitti kolikoita ihmisille, jotka keräävät niitä. Kalenterin kannessa olevaan kuvaan kyseinen henkilöhahmo oli korvattu Gentin kaupungin pormestarilla ja kolikoita keräävät ihmiset hunnuilla peitetyillä ja ei-valkoihoisilla ihmisillä.
Sarjakuvan piirtäjän perikunnan ja oikeudenhaltijoiden mukaan kyseessä oli tekijänoikeuden loukkaus. He nostivat kanteen Deckmya ja kalenterin rahoittanutta poliittista yhdistystä Vrijheidsfonds VZW vastaan sekä vaativat Deckmya ja yhdistystä lopettamaan kyseisen piirroksen käyttämisen. Deckmy ja VZW vastustivat vaatimusta väittäen, että kysymyksessä oli poliittinen karikatyyri, joka täytti hyväksytyn parodian edellytykset. Alkuperäisen piirroksen tekijänoikeuden haltijoiden mukaan kalenterin kannessa oleva kuva ei kuitenkaan täyttänyt parodian edellytyksiä, koska se ei ollut omaperäinen. Lisäksi tekijänoikeudenhaltijat moittivat, että kalenterin kansikuvalla välitetään syrjivää viestiä.
Tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY) säädetään, että tekijöillä on yksinoikeus sallia teoksensa valmistaminen ja levitys yleisölle. Poikkeuksena tähän oikeuteen jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia teoksen käytön karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta (parodiapoikkeus, 5 artiklan 3 kohdan k alakohta).
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin pyysi EUT:lta selvennystä seuraaviin kysymyksiin: (1) onko parodian käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite; (2) jos näin on, täytyykö parodian olla omaperäinen ja muodoltaan sellainen, ettei sitä voida kohtuudella yhdistää alkuperäisen teoksen tekijään, onko sillä oltava huumori- tai pilailutarkoitus ja onko teoksen lähde mainittava ja (3) onko teoksen täytettävä muita tunnusmerkkejä, jotta se voidaan määritellä parodiaksi?
Julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies huomautti alkuun, että tapauksessa ei esitetä EUT:lle kysymystä moraalisen oikeuden käsitteen ulottuvuudesta, eivätkä moraaliset oikeudet kuulu direktiivin soveltamisalaan. Täten kysymys siitä onko moraalisia oikeuksia loukattu, kuuluu kokonaan kansallisen tuomioistuimen arvioitavaksi.
Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen julkisasiamies esitti, että parodia on unionin oikeuden itsenäinen käsite ja sitä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla unionin alueella. Hän huomautti, että parodian käsitettä ei ole määritelty direktiivissä. Yhdenvertaisuusperiaate, unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen ja unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttävät, että sellaista sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittelemiseksi, on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti. Tulkinnassa on myös huomioitava säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä.
Julkisasiamies pohti laajasti parodia-termin määritelmää ja hänen mielestään oli selvää, että termi oli tulkittava sen yleiskielisen merkityksen mukaan, ottamalla huomioon asiayhteys ja lainsäädännön tavoitteet. Julkisasiamiehen tulkinnan mukaan parodia on samaan aikaan jäljennös ja luomus sekä taiteellisen ilmaisun muoto ja ilmaisuvapauden ilmentymä, jolla voidaan pyrkiä välittämään poliittinen viesti mahdollisimman tehokkaasti. On kansallisen tuomioistuimen harkittavissa, täyttääkö tapauksessa käsitelty piirros parodian edellytykset. Julkisasiamies kuitenkin muistutti, että ilmaisunvapaus ei ole täysin vailla rajoja demokraattisessa yhteiskunnassa ja kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista yksittäistapaukset siten, että osapuolten perusoikeuksia kunnioitetaan.
Viitattu oikeuskäytäntö: Padawan C-467/08; SENA C-245/00; Painer C-145/10; Infopaq International C-302/10; Football Association Premier League ym. C-403/08 ja C-429/08; Luksan C-277/10; Promusicae C-275/06