-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Tribunale di Milano (Italia)
Tiivistelmä 16.11.2014/MT/MLM/TV
Videopelien suunnittelu- ja valmistuskonserniin kuuluvat Nintendo-yritykset pitivät markkinoilla kahdentyyppisiä tuotteita pelejä varten: kannettavia järjestelmiä eli DS-konsoleja ja kiinteitä pelikonsolijärjestelmiä eli Wii-konsoleita. Yritykset olivat toteuttaneet teknisiä toimenpiteitä jotka estivät videopelien laittomien jäljennösten käyttämisen. Nämä tekniset toimenpiteet olivat konsoleihin asennettu tunnistinjärjestelmä sekä fyysinen alustan salauskoodin. Tekniset toimenpiteet estivät muiden yritysten kuin Nintendon ohjelmien, pelien tai muun mediasisällön käyttämisen konsoleilla.
Nintendo yritykset olivat todenneet, että PC Boxin laitteilla, joka asennettiin konsoliin, voitiin kiertää laitteistoilla (hardware) oleva suojajärjestelmä, ja niiden avulla voitiin käyttää piraattipelejä Nintendon konsoleissa. Nintendo-yritykset katsoivat, että PC Boxin laitteiden ensisijainen tarkoitus oli Nintendo-pelien teknisten suojatoimien kiertäminen ja välttäminen. Nintendo-yritykset nostivat asiassa kanteen PC Boxia ja 9Netiä vastaan italialaisessa tuomioistuimessa.
PC Box piti kaupan Nintendon alkuperäisiä konsoleita yhdessä sellaisen täydentävän ohjelmiston (software) kanssa, joka muodostui riippumattomien valmistajien sovelluksista (homebrews). Sovellukset oli luotu nimenomaisesti käytettäväksi tällaisissa konsoleissa ja niiden käyttö edellytti sellaisten PC Boxin laitteiden asentamista ennakolta, joilla poistettiin käytöstä teknisen suojauksen muodostamiseksi asennettu laite.
PC Boxin mukaan Nintendo-yritysten tosiasiallinen päämäärä oli sellaisen riippumattoman softwaren käytön estäminen, joka ei ollut videopelin laitoin kopio vaan, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa MP3-tiedostojen, elokuvien ja videoiden käyttäminen kyseisten konsoleiden täysimääräiseksi hyödyntämiseksi.
Kansallinen tuomioistuin katsoi, että videopelien suojaa ei voida supistaa tietokoneohjelmien suojaa vastaavaksi, vaikka videopelien toiminta perustuu tietokoneohjelmaan. Videopeli kuitenkin käynnistyy ja etenee kyseisten pelien tekijöiden ennalta määrittämän tarinakehyksen mukaisesti siten, että siinä esitetään joukko kuvia ja ääniä, joilla on tietty käsitteellinen autonomia.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin kysyi EUT:lta ovatko tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) 6 artiklan mukaiset teknologiset suojakeinot, joilla suojataan videopelien tekijänoikeus laillisia, vaikka ne rajoittavat videopelimarkkinoita.
EUT:n ratkaisu
EUT:n mukaan Nintendon piraattiestojärjestelmä on laillinen, vaikka se tosiasiallisesti rajoittaa videopelimarkkinoita pelkästään Nintendon tuotteille. Direktiiviä on tulkittava siten, että tehokkaan teknisen toimenpiteen käsite voi kattaa toimenpiteet, jotka muodostuvat tunnistinlaitteen lisäämisestä, ja joiden avulla suojataan toimet, joihin tekijänoikeuden haltija ei ole antanut lupaa.
Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava voisivatko muut asennetut tai asentamatta jätetyt toimenpiteet häiritä tai rajoittaa kolmansien toimintaa vähemmän, ja kuitenkin suojata samanaikaisesti oikeudenhaltijan asemaa. Tämän osalta on asianmukaista ottaa huomioon kustannukset, jotka liittyvät erityyppisiin teknisiin toimenpiteisiin. Lisäksi on arvioitava näiden toimenpiteiden tehokkuus haltijan oikeuksien suojaan nähden. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava niiden menetelmien tarkoitus, joilla voidaan kiertää tekniset suojajärjestelmät. Merkittävää on huomioida teknisten suojakeinojen kiertomenetelmien todellinen käyttötarkoitus. Eli kansallinen tuomioistuin tutkii, miten usein teknisen suojan kiertämisen keinoja käytetään tekijänoikeuden vastaisesti ja kuinka usein kyseisiä laitteita käytetään tarkoitukseen, joilla ei loukata kyseistä oikeutta.