-verkkolehtiTiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Högsta domstolen (Ruotsi)
Asiassa on kyse tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.
C More Entertainment on maksullinen televisiokanava, joka välitti verkkosivuillaan maksua vastaan jääkiekko-otteluja suorana lähetyksenä. Kuluttajat olivat voineet ostaa katseluoikeuden jääkiekko-otteluun 89 SEK:n hintaan. Sandberg on yksityishenkilö, joka laittoi verkkosivulleen linkkejä, joilla voitiin ohittaa C More Entertainmentin maksumuuri, ja otteluita voitiin katsoa ilmaiseksi. Sandberg ei poistanut linkkejä verkkosivuiltaan C More Entertainmentin kehotuksesta huolimatta,.
C More Entertainment nosti kanteen kansallisessa tuomioistuimessa vedoten siihen, että Sandberg oli loukannut televisiokanavalle kuuluvia tekijänoikeuksia. Kansallinen tuomioistuin katsoi, että asiassa oli epäselvää, onko hyperlinkin sijoittaminen verkkosivulle yleisölle välittämistä ja toisaalta pystyikö kansallinen lainsäädäntö tarjoamaan laajempaa suojaa oikeudenhaltijalle kuin direktiivi, jossa suoja rajoittui yleisölle välittämiseen tilauksesta.
Ennakkoratkaisukysymykset
Alun perin kansallinen tuomioistuin esitti asiassa useita ennakkoratkaisukysymyksiä. Kysymyksiin, jotka käsittelivät sitä, voidaanko hyperlinkin sijoittamista verkkosivulle pitää yleisölle välittämisenä, annettiin kuitenkin vastaus jo asiassa Svensson C-466/12. Näin ollen EUT käsitteli ainoastaan yhden ennakkoratkaisukysymyksen, joka voidaan tiivistää seuraavasti:
Voivatko jäsenvaltiot antaa oikeudenhaltijoille laajemman yksinoikeuden säätämällä kansallisessa lainsäädännössä, että yleisölle välittämisellä tarkoitetaan myös muita kuin direktiivin tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelytapoja?
EUT:n ratkaisu
EUT muistutti, että tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli myönnettävä yleisradio-organisaatioille, joihin myös kyseessä ollut televisiokanava kuuluu, yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä tallenteiden yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä oli mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Yleisölle välittämisen käsitteeseen luetaan myös yleisön saataviin saattaminen. Lisäksi samasta kohdasta ilmenee, että saattaminen yleisön saataviin edellytti, että yleisöllä on oltava mahdollisuus saada kyseinen suojattu aineisto saataviinsa sekä itse valitsemastaan paikasta että itse valitsemanaan aikana.
Käsiteltävässä asiassa kuluttajat eivät kuitenkaan voineet vapaasti valita aineiston saatavilla olemisen ajankohtaa, koska kysymys oli suorista lähetyksistä. EUT huomautti, että direktiivillä tavoitellaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamista vain siltä osin kuin se oli tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Direktiivillä ei siis pyritä poistamaan tai estämään sellaisia eroja kansallisissa oikeusjärjestyksissä, joista ei ollut haittaa sisämarkkinoiden toiminnalle.
Näin ollen tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 2 kohta ei ollut esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa yleisradio-organisaatioiden yksinoikeus laajennettiin koskemaan urheilukilpailujen suorien lähetysten yleisölle välittämistä internetissä, kunhan tällaisella laajentamisella ei puututtu tekijänoikeuden suojaan.
EUT ratkaisi asian ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta.
Tuomioistuimen yhdeksäs jaosto toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Jürimäe, Malenovský (esittelevä tuomari) ja Prechal
Julkisasiamies: Sharpston
Viitattu oikeuskäytäntö: SCF, C-135/10; yhdistetyt asiat Football Association Premier League ym., C-403/08 ja C-429/08