Tuomiossa oli kyse Itä-Tanskan muutoksenhakutuomioistuimen (Østre Landsret) ennakkoratkaisupyynnöstä Copydan Båndkopi:n (Copydan) ja Nokia Danmark A/S:n (Nokia) välisessä asiassa. Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytettyä sopivaa hyvitystä, jota peritään kappaleen valmistamisesta koskevasta haltijoiden yksinoikeudesta poikettaessa.
Tanskan ääni- ja videoteosten oikeudenhaltijoita edustava Copydan oli nostanut Nokiaa vastaan kanteen, jossa se vaatii, että Nokia velvoitetaan maksamaan vuosina 2004–2009 maahan tuomistaan muistikorteista yksityistä kopiointia koskevaa hyvitysmaksua. Nokia kiisti kantajan vaatimukset perustellen, ettei mainittua maksua tarvitse maksaa silloin, kun kappaleen valmistaminen ei ole laillista tai kun valmistaminen seuraa suojaa saavan teoksen lataamisesta verkkokaupasta, jonka tekijänoikeuden haltijat ovat sallineet. Sopivan hyvityksen järjestelmää sovelletaan vain lailliseen yksityiseen käyttöön tapahtuvaan kappaleen valmistamiseen, johon oikeudenhaltija ei ole antanut lupaa. Matkapuhelinten muistikorteilla oli Nokian mukaan vain harvoin tällaisia kappaleita, joten kyseisten kappaleiden perusteella ei voitaisi vaatia mitään maksua.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti useamman ennakkoratkaisukysymyksen ja ne voidaan tiivistää seuraavasti:
– Direktiivin 2001/29/EY ja sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuus, jonka mukaan oikeudenhaltijat saavat hyvitystä eri lähteistä valmistettavista kappaleista.
– Direktiivin mukaiset tehokkaat tekniset toimenpiteet kansallisessa lainsäädännössä.
– Sopivan hyvityksen suuruus, ja tilanteet joissa oikeudenhaltijalle koituva haitta on direktiivin 2001/29 tarkoittamassa mielessä vähäinen.
– Matkapuhelinten muistikorteista hyvityksen määräävän kansallisen lainsäädännön yhteensopivuus 2001/29 direktiivin kanssa.
– Direktiivin oikeudenmukaisen tasapainon käsitteen sekä vahinkoon perustuvan sopivan hyvityksen käsitteen yhdenmukainen tulkinta jäsenvaltion lainsäädännössä.
– Direktiivin 2001/29 este kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan maksu peritään valmistajalta tai maahantuojalta joka ei pysty kontrolloimaan loppukäyttäjää.
Ennakkoratkaisu:
Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään poikkeuksesta yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kopioiden kappaleenvalmistusoikeuteen liittyvästä sopivasta hyvityksestä monta toimintoa mahdollistavista tallennusalustoista, kuten matkapuhelinten muistikorteista.
Kyseisen direktiivin alakohta ei myöskään ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yksityiseen käyttöön tarkoitetun, mahdollisesti kappaleen valmistamiseen käytettävien tallennusalustojen, kuten matkapuhelinten muistikorttien, toimittamisesta peritään maksua, vaikka yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kopioiden tallentamiseen pääasiallisesti käytettävien komponenttien, kuten MP3-soitinten sisäisten muistien, toimittamisesta ei peritä kyseistä maksua. Edellytyksenä on, että eri ryhmiin kuuluvat alustat ja komponentit eivät ole toisiinsa verrattavissa ja niiden erilainen kohtelu on oltava perusteltua.
Alakohta ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa matkapuhelinten muistikortteja elinkeinonharjoittajille myyvät valmistajat ja maahantuojat velvoitetaan maksamaan maksua, kun tiedetään, että mainittujen tahojen on tarkoitus myydä kyseiset muistikortit edelleen, mutta ei tiedetä, ovatko mainittujen muistikorttien lopulliset ostajat yksityishenkilöitä vai yrityksiä.
Alakohtaa on kuitenkin tulkittava niin, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää sopivan hyvityksen maksamisen vapautuksesta, jos oikeudenhaltijoille kyseisissä tilanteissa aiheutuva vahinko on vähäinen.
Tietoyhteiskuntadirektiivin 6 artiklassa tarkoitettujen kappaleiden valmistamiseen suojatuista teoksista käytettäviä laitteita, kuten DVD- ja CD-levyjä, MP3-soittimia tai tietokoneita varten olevien teknisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole vaikutusta velvollisuuteen maksaa sopivaa hyvitystä mainituilla laitteilla yksityiseen käyttöön valmistettavien kappaleiden vuoksi. Kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto saattaa kuitenkin vaikuttaa mainitun hyvityksen konkreettiseen määrään.
Direktiivi on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sopivaa hyvitystä olisi maksettava lainvastaisista lähteistä valmistettujen kappaleiden vuoksi.
Direktiivi 2001/29 EY ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sopiva hyvitys, on maksettava sellaisten suojatuista teoksista valmistettujen kappaleiden vuoksi, jotka luonnollinen henkilö valmistaa kolmannelle kuuluvasta laitteesta käsin tai sen avulla.
(MK)