Italian ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö koski tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun direktiivin 2001/29/EY (tietoyhteiskuntadirektiivi) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaa. Pääasiassa vastakkain olivat kotitietokoneiden ja matkapuhelinten valmistajia ja jälleenmyyjiä (valittajat) sekä italialainen tekijänoikeusjärjestö SIAE ja Italian kulttuuriministeriö MIBAC. MIBAC oli antanut asetuksen, jolla laajennettiin sopivan hyvityksen soveltamisalaa niin, että yksityistä kopiointia koskeva maksu perittäisiin myös matkapuhelimista, tietokoneista ja muista vastaavista laitteista ja välineistä, vaikka niitä ei ole suunniteltu erityisesti sisällön toistamista, tallentamista ja säilyttämistä varten. Jälleenmyyjät ja valmistajat pitivät MIBACin antamaa asetusta unionin oikeuden vastaisena, sillä yksityistä kopiointia koskeva maksu voitiin asetuksen myötä periä myös ammattikäyttöön hankittavista laitteista. Maksusta vapauttamisen toimivalta oli delegoitu SIAE:lle, mitä valittajat pitivät syrjivänä.
Ennakkoratkaisukysymyksistä ensimmäinen koski sitä, voidaanko yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta myönnettävä vapautus siirtää sovittavaksi yksityisesti, vaikka takeita yhdenvertaisesta kohtelusta ei tällöin ole. Tapauksessa vapautuksen saaminen edellytti sopimuksen tekemistä sellaisen yhteisön kanssa, jolla on teosten tekijöiden edustamisessa lakisääteinen monopoli. Toinen kysymys koski sitä, onko EU-oikeus esteenä sille, että perusteettomasti maksetun maksun tilanteessa maksun palautusta voi vaatia ainoastaan laitteiden ja välineiden loppukäyttäjä, mikä oli pääasiassa SIAE:n käytäntö.
EUT totesi, että yksityisen kopioinnin maksua koskeva järjestelmä on perusteltu, jos yksityisten loppukäyttäjien yksilöinti olisi mahdotonta eikä maksua siten voida periä heiltä. Edellytyksenä kuitenkin on, että maksuvelvollisilla on oikeus perusteettomien maksujen palautukseen. EUT:n käytännön mukaan maksua ei tule missään tapauksessa periä muille henkilöille kuin luonnollisille henkilöille selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kopioiden tekemistä varten tarkoitettujen laitteiden tai välineiden toimittamisesta. Maksun palautusjärjestelmän tulee myös olla tehokas eikä tosiasiassa liian hankala. Koko järjestelmän tulee myös turvata yhdenvertaisuuden toteutuminen.
EUT katsoi, että käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa yhdenvertaisuus ei toteudu, sillä yksityinen toimija voi päättää sopimusten tekemisestä ja niiden sisällöstä mm. subjektiivisin perustein. Palautusmenettelystä EUT totesi katsoneensa aiemmin, että vain yksittäisille loppukäyttäjille tehtävät palautukset ovat hyväksyttäviä, jos maksuvelvolliset järjestelmällisesti vapautetaan hyvitysmaksun maksamisesta, kun ne osoittavat toimittaneensa laitteet ja välineet muille kuin luonnollisille henkilöille selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityisten kopioiden tekemistä varten. Näin ei kuitenkaan pääasiassa ollut.
EUT painotti myös sääntelyn tarkoitusta luoda oikeudenmukainen tasapaino. Pääasiassa kyseessä olevassa sopivan hyvityksen järjestelmässä ei säädetty riittävistä maksusuorituksesta vapautumisen takeista valmistajille ja maahantuojille, jotka osoittivat, että laitteet ja välineet oli hankittu selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kopioiden tekemistä varten. Lisäksi maksun takaisin saamista koskevaa oikeutta ei voitu pitää todellisena, koska oli kiistatonta, etteivät luonnolliset henkilöt voineet vedota siihen edes silloin, kun he hankkivat laitteet ja välineet selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kopioiden tekemistä varten.
Unionin oikeutta oli tulkittava siten, että se oli esteenä lainsäädännölle, jonka mukaan selvästi muuhun kuin yksityisen kopioinnin käyttötarkoitukseen tarkoitettujen laitteiden ja välineiden valmistajat ja maahantuojat vapautetaan yksityistä kopiointia koskevasta maksusta vain, jos he tekevät yksityisoikeudellisen sopimuksen sellaisen yhteisön kanssa, jolla on teosten tekijöiden edustamisessa lakisääteinen monopoli, ja jossa säädetään, että perusteettomasti maksetun maksun tilanteessa maksun palautusta voi vaatia ainoastaan näiden laitteiden ja välineiden loppukäyttäjä.
(JR)