EUT katsoi 12.10.2016 antamassaan tuomiossa, että tietokoneohjelman kappaleen alkuperäinen ostaja ei saa jälleenmyydä tämän ohjelman omaa varmuuskopiotansa, vaikka kappaleen alkuperäinen aineellinen alusta on kadonnut tai muuten käyttökelvoton.
Tapauksen tausta
Aleksandrs Ranks ja Jurijs Vasiļevičs olivat myyneet internetissä aikavälillä 28.12.2001-22.12.2004 Microsoft Corp:in julkaisemia tietokoneohjelmia (muun muassa Microsoft Windows -ohjelmistoversioita ja Microsoft Office -ohjelmistopaketteja), jotka on suojattu tekijänoikeudella. Tuona aikana he ehtivät myydä arviolta yli 3 000 tietokoneohjelmaa, mistä aiheutui Microsoftille arviolta 265 514 euron aineellinen vahinko.
Latvian talousrikosasioita käsittelevän valtion viraston syyttäjä oli pannut vireille rikosasian Ranksia ja Vasiļevičsia vastaan. Heitä syytettiin muun muassa tekijänoikeudella suojattujen teosten laittomasta myynnistä järjestäytyneenä ryhmänä. Kansallinen alioikeus totesi 3.1.2012 Ranskin ja Vasiļevičsin syyllisiksi tekijänoikeudella suojattujen kohteiden laittomaan myyntiin. Molempien osapuolten valitusten johdosta asiaa käsiteltiin vielä Riian aluetuomioistuimen rikosasioiden jaostossa, sekä Latvian ylimmässä tuomioistuimessa, joka päätyi palauttamaan asian uudelleen käsiteltäväksi toisessa oikeusasteessa.
Ennakkoratkaisukysymykset ja niiden tarkastelu
Riian aluetuomioistuimen rikosasioiden jaosto esitti EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voiko henkilö, joka on hankkinut lisensoidun ’käytetyn’ tietokoneohjelman [tallennettuna levylle], joka ei ole alkuperäinen, joka on täysin toimiva ja jota kukaan muu käyttäjä ei käytä, vedota direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti siihen, että levitysoikeus tietokoneohjelman kappaleeseen on rauennut, jos sen ensimmäinen ostaja on hankkinut alkuperäisen levyn oikeudenhaltijalta, [kun tämä] levy on vioittunut, ja jos tämä ensimmäinen ostaja on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko henkilöllä, joka voi vedota siihen, että levitysoikeus tietokoneohjelman kappaleeseen on rauennut, oikeus jälleenmyydä kyseinen tietokoneohjelma kolmannelle henkilölle levyllä, joka ei ole direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla alkuperäinen?”
Ennakkoratkaisukysymyksissä viitattiin tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettuun direktiiviin 2009/24/EY. EUT huomautti, että Ranskia ja Vasiļevičsia syytetään 28.12.2001-22.12.2004 tehdyistä teoista, joten pääasiaan on sovellettava tuolloin voimassa ollutta vastaavaa direktiiviä 91/250/ETY.
EUT tutki ennakkoratkaisukysymykset yhdessä, sillä niillä pyrittiin lähinnä selvittämään, saako käytetyn tietokoneohjelman kappaleen ostaja oikeudenhaltijan levitysoikeuden raukeamissäännön mukaisesti jälleenmyydä kappaleen, joka on tallennettu muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle, kun alkuperäinen aineellinen alusta on vahingoittunut ja alkuperäinen ostaja on hävittänyt tämän kappaleensa tai lakannut käyttämästä sitä.
EUT totesi direktiivin 4 artiklan c alakohdassa säädetyn raukeamissäännön tarkoittavan, että tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltija, joka on myynyt EU:ssa tämän ohjelman kappaleen aineellisella alustalla (CD-ROM, DVD-ROM tms.) ja rajoittamattomalla käyttölisenssillä, ei voi estää alkuperäistä tai myöhempää ostajaa myymästä tätä kappaletta huolimatta jälleenmyynnin kieltävistä sopimuslausekkeista. Ennakkoratkaisukysymykset koskivat kuitenkin muulle kuin alkuperäiselle alustalle tallennetun käytetyn tietokoneohjelman kappaleen jälleenmyyntiä, jonka toteuttaa henkilö, joka on ostanut kyseisen ohjelman alkuperäiseltä tai myöhemmältä ostajalta. EUT huomautti, että levitysoikeuden raukeaminen ei riipu siitä, myydäänkö kyseinen ohjelma aineellisella alustalla vai aineettomana, sähköisenä kappaleena.
Direktiivin 4 artiklassa annetaan tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltijalle yksinoikeus ohjelman pysyvään tai tilapäiseen toisintamiseen ja sen sallimiseen. Siten raukeamissäännön nojalla tapahtuva ohjelman jälleenmyynti ei saa loukata tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta toisintamiseen. Toisaalta direktiivin 5 artiklan 2 kohdasta seuraa, että henkilö, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, saa valmistaa siitä tarpeellisen varmuuskopion omaan käyttöönsä. EUT:n mukaan tätä poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti. Varmuuskopion valmistanut henkilö ei saa käyttää tätä kappaletta käytetyn ohjelman jälleenmyymiseksi, vaikka hän olisi turmellut, tuhonnut tai kadottanut alkuperäisen aineellisen alustan.
EUT:n ratkaisun mukaan direktiiviä on tulkittava siten, että rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustetun tietokoneohjelman alkuperäinen ostaja voi jälleenmyydä käytettynä tämän kappaleen ja sen lisenssin, mutta hän ei voi myydä tämän ohjelman omaa varmuuskopiotansa ilman oikeudenhaltijan lupaa, vaikka kappaleen alkuperäinen aineellinen alusta on turmeltu, tuhottu tai kadonnut. Varmuuskopion luvaton myyminen muodostaa tekijänoikeuden loukkauksen.
(SY)