EUT katsoi 15.9.2016 antamassaan ennakkoratkaisussa, että yrittäjä, joka tarjoaa yleisön käytettäväksi maksuttoman lähiverkkoyhteyden yrityksensä läheisyydessä, ei ole vastuussa tuon lähiverkon käyttäjien tekemistä tekijänoikeuden loukkauksista.
Tapauksen tausta
Tobias Mc Fadden (jäljempänä Mc Fadden) johti valo- ja äänitekniikan alalla toimivaa yritystä. Hän ylläpiti yrityksensä läheisyydessä langatonta, maksutonta ja suojaamatonta lähiverkkoyhteyttä, jonka tarkoituksena oli saada yrityksen läheisyydessä oleskelevat henkilöt kiinnostumaan hänen yrityksestään. Syyskuussa 2010 tämän lähiverkon kautta saatettiin yleisön saataviin eräs musiikkiteos maksutta ja ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta. Musiikkiteoksen oli tuottanut Sony Music Entertainment Germany GmbH (jäljempänä Sony Music), joka kehotti 29.10.2010 päivätyllä kirjeellä Mc Faddenia kunnioittamaan sen oikeuksia musiikkiteokseen. Mc Fadden nosti München I:n aluetuomioistuimessa (Landgericht München I) Saksassa negatiivisen vahvistuskanteen hänen syyttömyytensä toteamiseksi, ja Sony Music puolestaan vaati vastakanteellaan vahingonkorvausta ja Mc Faddenin menettelyn kieltämistä. Aluetuomioistuin hylkäsi 16.1.2014 antamallaan yksipuolisella tuomiolla Mc Faddenin kanteen ja hyväksyi Sony Musicin vastakanteen. Mc Fadden riitautti yksipuolisen tuomion väittäen, ettei hän ollut vastuussa lähiverkossa tapahtuneesta musiikkiteoksen levittämisestä. Sony Music vaati ensisijaisesti annetun yksipuolisen tuomion vahvistamista ja toissijaisesti vahingonkorvausta Mc Faddenilta.
Ennakkoratkaisukysymykset ja niiden tarkastelu
München I:n aluetuomiostuin esitti EUT:lle yhteensä kymmenen ennakkoratkaisukysymystä, jotka liittyivät sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY (sähkökauppadirektiivi) 12 artiklan tulkintaan. Kyseinen artikla sisältää poikkeuksen, jonka nojalla pelkkää siirtotoimintaa viestintäverkossa harjoittava palveluntarjoaja ei ole vastuussa siirretyistä tiedoista tiettyjen edellytysten täyttyessä.
Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrki selvittämään, kuuluuko Mc Faddenin tarjoama palvelu (langattoman lähiverkkoyhteyden tarjoaminen) yleisesti sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, eli katsotaanko se saman direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi tietoyhteiskunnan palveluksi. Käsitettä tietoyhteiskunnan palvelu ei ole määritelty kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa eikä 2 artiklassa. EUT kuitenkin katsoi, että langattoman lähiverkon asettaminen maksutta yleisön käytettäväksi muodostaa tietoyhteiskunnan palvelun direktiivin tarkoittamassa merkityksessä, kun Mc Fadden tarjoaa sen yrityksensä mainostamiseksi.
EUT käsitteli toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhdessä. Kysymysten tarkoituksena oli selvittää, onko sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun palvelun täytettävä myös joitain muita vaatimuksia, vai riittääkö, että yhteys on ainoastaan asetettu saataville. Kyseinen artikla koskee pelkkää siirtotoimintaa, joka on direktiivin 42 perustelukappaleen mukaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista. EUT:n mukaan viestintäverkkoyhteys voidaan katsoa tarjotuksi, jos se ei ylitä vaaditun tietojen siirron toteuttamisen varmistavan teknisen, automaattisen ja passiivisen prosessin rajoja. Muita lisävaatimuksia, kuten sopimussuhdetta, ei edellytetä.
Kuudennella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli, onko sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 kohtaan sovellettava analogisesti saman direktiivin 14 artiklan 1(b) kohtaa. Sen mukaan tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja, jonka toiminta käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen (säilytys), on vapaa vastuusta tallennettujen tietojen osalta muun muassa, jos tämä toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon laittomasta sisällöstä. EUT:n mukaan viestintäverkkoyhteyden tarjoaminen ja toisaalta tietojen säilyttämispalvelun tarjoaminen poikkeavat toisistaan tietojen hallinnan ajallisen jatkuvuuden osalta, joten 14 artiklan 1(b) kohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta analogisesti 12 artiklan 1 kohtaan. Viestintäverkkoyhteyden tarjoaminen ei muodosta ajallisesti jatkuvaa tietojensiirtopalvelua, jossa palvelun tarjoaja voisi myöhemmin toteuttaa tiettyjä toimia tietojen poistamiseksi.
Seitsemäs ja kahdeksas ennakkoratkaisukysymys liittyivät niin ikään siihen, onko viestintäverkkoyhteyttä tarjoavan palveluntarjoajan täytettävä joitain muita vaatimuksia. EUT:n mukaan sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan b alakohtaa on luettava yhdessä siten, että palveluntarjoajan on oltava tietoyhteiskunnan palvelua tarjoava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Muita vaatimuksia ei aseteta.
Neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellä oli tarkoitus selvittää, voiko henkilö, jolle on aiheutunut vahinkoa hänen oikeuksiensa loukkauksesta, vaatia kyseisen loukkauksen jatkamisen kieltämistä, korvausta sekä kehotusmenettelystä aiheutuneiden kulujen ja oikeudenkäyntikulujen suorittamista siltä viestintäverkkoyhteyden tarjoajalta, jonka palveluja on käytetty kyseisessä loukkauksessa. Sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan viestintäverkkoyhteyden tarjoaja ei ole vastuussa siirretyistä tiedoista edellyttäen, että palveluntarjoaja ei ole siirron alkuunpanija, ei valitse siirron vastaanottajaa eikä valitse tai muuta siirrettäviä tietoja. EUT:n mukaan mainittujen edellytysten täyttyessä vastuuta ei synny, joten tekijänoikeuden haltija ei voi vaatia korvausta viestintäverkkoyhteyden tarjoajalta. Myöskään korvausvaatimuksen tekemiseen liittyviä kuluja tai oikeudenkäyntikuluja ei voi tällöin vaatia, sillä päävaatimus ei ole perusteltu. Toisaalta kyseisen 12 artiklan 3 kohta sallii sen, että kansallinen tuomioistuin tai hallintoviranomainen vaatii palvelun tarjoajaa lopettamaan tekijänoikeuden loukkauksen tai estämään sen. Siten tekijänoikeuden haltija voi vaatia kansalliselta tuomioistuimelta, että viestintäverkkoyhteyden tarjoajaa kielletään sallimasta tuon loukkauksen jatkaminen. Lisäksi voidaan vaatia tästä kehotusmenettelystä aiheutuneiden kulujen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
EUT käsitteli yhdessä viidennen, yhdeksännen ja kymmenennen ennakkoratkaisukysymyksen. Näillä kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli, onko sähkökauppadirektiivin 12 artiklan 1 ja 3 kohtia luettava siten, että ne ovat esteenä sellaisen määräyksen antamiselle, jolla viestintäverkkoyhteyden tarjoaja velvoitetaan sakon uhalla estämään ennakolta kolmansia saattamasta yleisön saataviin kyseisen internetyhteyden kautta tietty tekijänoikeudella suojattu teos internetin tiedostojenjakosivustolla, kun se voi käytännössä tapahtua vain sulkemalla internetyhteys, suojaamalla se salasanalla tai tutkimalla kaikki yhteyden kautta siirretyt tiedot. Kysymyksillä pyrittiin selvittämään EUT:n näkemys siitä, onko tietyillä unionin perusoikeuksilla vaikutusta tällaiseen määräykseen. EUT totesi kyseisen määräyksen kuuluvan immateriaalioikeuksien suojaa koskevan perusoikeuden suojan piiriin (Euroopan unionin perusoikeuskirja 17 artikla 2 kohta). EUT:n mukaan viestintäverkkoyhteyden tarjoajaa ei voida vaatia valvomaan kaikkia siirrettyjä tietoja, sillä se olisi vastoin sähkökauppadirektiivin 15 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään tällaisen yleisen valvontavelvoitteen asettaminen mainituille palvelun tarjoajille. Internetyhteyden sulkeminen kokonaan taas johtaisi sen henkilön elinkeinovapauden (perusoikeuskirja 16 artikla) loukkaamiseen, joka tarjoaa internetyhteyttä osana taloudellista toimintaansa. Tässä tapauksessa immateriaalioikeuksia ja elinkeinovapautta suojaavat perusoikeudet eivät olisi oikeudenmukaisessa tasapainossa. Viimeinen ehdotettu toimenpide, internetyhteyden suojaaminen salasanalla, voi rajoittaa sekä palvelun tarjoajan oikeutta elinkeinovapauteen että kyseisen palvelun vastaanottajien oikeutta tiedonvälityksen vapauteen (perusoikeuskirja 11 artikla).
EUT kuitenkin totesi, että salasanan asettaminen ei aiheuta haittaa elinkeinovapauden eikä tiedonvälityksen vapauden keskeiselle sisällölle. Tällaisen toimenpiteen seurauksena palvelun tarjoaja joutuisi vain vähäisesti muuttamaan yhtä palvelunsa teknisistä yksityiskohdista, ja palvelun vastaanottajat joutuisivat pyytämään salasanan tai käyttämään toista internetyhteyttä. EUT:n mukaan toimenpide, jolla internetyhteys suojataan salasanalla, on tarpeellinen ja tehokas immateriaalioikeuksien suojaa koskevan perusoikeuden suojaamisen varmistamiseksi. Tällainen toimenpide voi saada internetyhteyden käyttäjät luopumaan loukkaamasta tekijänoikeutta, kun he ovat velvollisia ilmaisemaan henkilöllisyytensä salasanan saamiseksi.
(SY)