-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyyntö koski kahta asiaa, joissa molemmissa oli osallisena saksalainen tekijänoikeuksien valvontajärjestö GEMA. Kantajina asioissa oli kaksi yritystä, jotka olivat tuoneet Saksan liittotasavaltaan suojattuja musiikkiteoksia sisältäviä äänitallenteita.
Asiassa 55/80 (Musik-Vertrieb membran) oli kysymys eri maista, muun ohessa muista yhteisön jäsenvaltioista, lähtöisin olevista äänilevyistä ja musiikkikaseteista. Asiassa 57/80 (K-tel International) oli kysymys 100 000 äänilevyn erän tuonnista Yhdistyneestä kuningaskunnasta Saksaan. Muista jäsenvaltioista lähtöisin olevat äänitallenteet oli valmistettu ja ne olivat myynnissä näissä jäsenvaltioissa kyseisten musiikkiteosten tekijänoikeuden haltijan suostumuksella. Oikeudenhaltijat olivat kuitenkin myöntäneet tarvittavat lisenssit vain valmistusmaan jakelua varten ja asianmukaiset korvaukset oli laskettu ainoastaan valmistusmaassa tapahtuvan jakelun perusteella.
GEMAn mukaan näiden äänitallenteiden tuonti Saksan alueelle loukkasi tekijänoikeuksia, ja se vaatii tekijänoikeuden haltijoiden nimissä lisenssimaksujen maksamista äänitallenteiden tuonnista Saksan alueelle, siten että lisenssimaksuista vähennetään jo valmistusmaana olevassa jäsenvaltiossa maksetut lisenssimaksut.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ovatko perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla esteenä tekijänoikeusjärjestön vaatimukselle sellaisen tekijänoikeuskorvauksen erotuksen maksamisesta, joka poikkeaa valmistusmaassa maksetusta tekijänoikeuskorvauksesta?
EYT:n ratkaisu
EYT huomautti aluksi, että vaikka äänitallenteisiin sisältyy suojattuja musiikkiteoksia, ne olivat tuotteita, joihin sovelletaan perustamissopimuksessa määrättyä tavaroiden vapaan liikkuvuuden järjestelmää. Näin ollen sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka soveltaminen johtaisi äänitallenteiden kaupan rajoittumiseen jäsenvaltioiden välillä, on katsottava perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetuksi vaikutukseltaan määrällistä rajoitusta vastaavaksi toimenpiteeksi.
Asia on näin, jos tällaisessa lainsäädännössä annetaan tekijänoikeusjärjestölle mahdollisuus sen tekijänoikeuksien haltijan nimissä käyttämän yksinomaisen hyödyntämisoikeuden nojalla estää toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin olevien äänitallenteiden myynti.
Tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymys riidanalaisten äänitteiden levittämisen kieltämisestä tai rajoittamisesta Saksan alueelle, ainoastaan jälleenmyynnistä maksettujen korvausten yhdenmukaisuudesta Saksan markkinoilla. Asian tiedoista käy ilmi, että korvauksen määrä oli alempi Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin Saksassa, ja siellä on käytössä pakkolisenssi Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistettujen äänitteiden osalta.
EYT kuitenkin painotti ratkaisussaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palveluiden tarjoamisen vapautta. Tekijä voi vapaasti valita, missä jäsenvaltiossa hän laskee teoksensa liikkeeseen. Tämän perusteella tekijänoikeusjärjestö ei voi vaatia toiseen jäsenvaltioon suuntautuvalta tuonnilta lisäkorvauksen maksamista eri jäsenvaltiossa maksettavien eritasoisten korvausten johdosta. Eli tekijänoikeuskorvauksissa olevia eroja ei saa käyttää estämään tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteismarkkinoilla.
Perustamissopimuksen 30 ja 36 artikloja on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella tekijänoikeusjärjestö vaatii sellaisen tekijänoikeuskorvauksen erotuksen suorittamista, joka poikkeaa valmistusmaassa maksetusta tekijänoikeuskorvauksesta.
Kokoonpano: presidentti J. Mertens de Wilmars, jaostojen puheenjohtajat P. Pescatore, A. J. Mackenzie Stuart ja T. Koopmans sekä tuomarit A. O’Keeffe, G. Bosco ja A. Touffait
Julkisasiamies: J.-P. Warner
Viitattu oikeuskäytäntö: 119/75 Terrapin Overseas Ltd.