EYT: C-60/84 ja C-61/84

Instanssin nimiEYT
DiaarinumeroC-60/84 ja C-61/84
Ratkaisun päivämäärä11.7.1985
Tuomion numeroC-60/84 ja C-61/84
Laki, lainkohtaETY:n perustamissopimuksen 30 artikla
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Cinéthèque ym.

Ennakkoratkaisupyyntöjen esittäjä Tribunal de grande instance de Paris (Ranska)

 

Tiivistelmä/TV

Ennakkoratkaisukysymys koski perustamissopimuksen 30, 34, 36 ja 59 artiklojen tulkintaa. Asiassa oli kysymys sellaisten elokuvien videotallenteiden kaupallisesta hyödyntämisestä, joita samanaikaisesti levitetään elokuvateattereissa.

Ranskan kansallisessa audiovisuaalista tiedonvälitystä koskevassa laissa määrätään, että elokuvaa, jota hyödynnetään kaupallisesti teattereissa, ei voida samanaikaisesti hyödyntää kaupallisten tallenteiden muodossa, jotka on tarkoitettu myyntiin tai vuokraukseen. Elokuvien levittämismuotojen ajallinen porrastus Ranskassa on seuraava: ensin elokuvateatterit, joille on varattu tietty aika levitykseen, sitten videokasetit ja videolevyt, lopuksi televisio. Järjestyksestä on mahdollista poiketa erikseen anottavalla poikkeusluvalla.

Asiassa 60/84 kysymys oli elokuvasta, jonka yksinoikeuden elokuvan levitykseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen elokuvateattereissa englantilainen tuotantoyhtiö oli luovuttanut ranskalaiselle yhtiölle maaliskuussa 1983. Kuukautta myöhemmin tuotantoyhtiö oli luovuttanut toiselle ranskalaiselle yhtiölle yksinomaisen luvan elokuvasta valmistetun videokasetin valmistamiseen ja myyntiin 1.10.1983 alkaen. Ranskalaisten elokuvien kansallinen yhdistys (Fédération nationale des cinémas francais) oli keskeyttänyt videokasetin myynnin ja takavarikoinut kaikki elokuvasta tehdyt videotallenteet. Videotallenteiden oikeudenhaltija nosti asiassa kanteen kansallisessa tuomioistuimessa sen toteamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö oli ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

Asiassa 61/84 oli kysymys toisesta elokuvasta, jonka olivat tuottaneet kaksi ranskalaista yhtiötä, jotka olivat antaneet kolmannelle ranskalaiselle yhtiölle oikeuden julkaista, kaupallisesti hyödyntää ja levittää elokuvaa videokasettina 15.1.1984 alkaen. Elokuvaa oli aloitettu esittämään elokuvateattereissa 27.10.1983. Lupa videokasettien levittämiseen oli annettu nopeasti huomioiden elokuvan pohjalta tehtyjen piraattikopioiden olemassaolon Ranskassa. Ranskalaisten elokuvien kansallisen yhdistyksen hakemuksesta elokuvan videotallenteiden levittäminen kiellettiin sakon uhalla. Asiassa nostettiin kanne kansallisessa tuomioistuimessa levityskiellon peruuttamiseksi ja sen toteamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

 

Ennakkoratkaisukysymykset

Kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykset yhteisöjen tuomioistuimelle voidaan tiivistää seuraavasti:

Onko kansallinen lainsäädäntö, jossa määrätään elokuvan levittämisjärjestys ja kielletään videotallenteiden levittäminen teatterilevityksessä olevasta elokuvasta yhden vuoden ajan, poikkeuksia lukuun ottamatta, yhteensopiva tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten kanssa?

 

EYT:n ratkaisu

EYT huomautti, että järjestelmällä, jossa varataan erityinen aika elokuvien teatterinäytöksiin ennen niiden videojakelua, ei ole tarkoitus säädellä kauppavirtoja, kun sitä sovelletaan erotuksetta valtion alueella valmistettuihin ja maahantuotuihin videokasetteihin. Näin järjestelmällä ei suosita kansallista tuotantoa suhteessa muiden jäsenvaltioiden tuotantoon vaan kannustetaan elokuvateollisuutta itsessään.

Kuvatun kaltaisesta järjestelmästä voi kuitenkin seurata esteitä yhteisön sisäiselle videokasettien kaupalle eri jäsenvaltioissa sovellettavien toisistaan poikkeavien järjestelmien vuoksi. Videokasettien kaupallisen hyödyntämisen kielto kuvatun kaltaisissa olosuhteissa on yhteensopiva tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ainoastaan sillä edellytyksellä, että siitä aiheutuvilla esteillä ei ylitetä sitä mikä on välttämätöntä tarkoitetun tavoitteen varmistamiseksi. Tavoitteen tulee olla yhteisön oikeuden kannalta hyväksyttävä. Tapauksessa kuvattu kansallinen järjestelmä, jossa sallittaan rajoitetun ajan elokuvateosten hyödyntäminen vain elokuvateattereissa, on katsottava perustelluksi, kun ei tehdä eroa elokuvateosten alkuperän suhteen.

EYT totesi, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säännellään elokuvateosten levitystä luomalla levitysmuotojen välille ajallinen porrastus, ei ole yhteisön oikeuden vastainen, kun samaa järjestelmää sovelletaan sekä ko. jäsenvaltion alueella valmistettuihin elokuviin että maahantuotuihin elokuviin.

Lopuksi EYT totesi, että pääasiassa on nostettu esiin kysymys siitä, loukkaako kansallinen lainsäädäntö sananvapautta sellaisena kuin se on tunnustettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja ollen siten yhteensopimaton yhteisön oikeuden kanssa. EYT huomautti, että sen tehtävänä on varmistaa perusoikeuksien noudattaminen yhteisönoikeuden alalla, mutta sen asia ei ole tutkia kansallisen lain yhteensopivuutta, kun asia kuuluu kansallisen lainsäätäjän harkintavallan alaan, kuten tässä tapauksessa.

 

Kokoonpano: presidentti Mackenzie Stuart, Bosco, Due, Pescatore, Koopmans, Everling, Bahlmann, Galmot ja Joliet

Julkisasiamies: Sir Gordon Slynn

Viitattu oikeuskäytäntö: ei viittauksia

Asiasanatelokuvat, levittäminen, tekijänoikeus
Huomautukset

Ratkaisu luettavissa Curia-tietokannasta.

Share: