Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Cour d’appel de Versailles (Ranska)
Tiivistelmä/TV
Pääasiassa oli kysymys erityisestä jäljentämismaksusta (”suppelementary mechanical reproduction fee”), jota Ranskan tekijänoikeusjärjestö SACEM (the French copyright-management society) laskutti diskoilta, kun ne käyttivät muista jäsenvaltioista peräisin olevia levyjä. Asia koski ETY:n perustamissopimuksen 30, 36 ja 86 artikloiden tulkintaa.
Asian kantaja, Basset, omisti diskon Ranskassa. SACEM nosti kanteen Bassetia vastaan, vaati häntä suorittamaan tekijänoikeusmaksuja sekä erityisen jäljentämismaksun musiikista, jota soitettiin hänen diskossaan. Basset katsoi SACEM:n käyttävän väärin määräävää markkina-asemaa, koska vaadittu tekijänoikeusmaksu oli hänen mukaansa kohtuuttoman korkea, eikä hän hyväksynyt myöskään vaatimusta erityisestä jäljentämismaksusta muista jäsenvaltioista peräisin olevan musiikin osalta, koska muissa jäsenvaltioissa ei ollut käytössä vastaavaa maksua.
Ennakkoratkaisukysymys
Kansallinen tuomioistuin pyysi EYT:n tulkintaa siitä, voiko kansallinen tekijänoikeusjärjestö, jolla oli määräävä markkina-asema, kerätä musiikin julkisesta esittämisestä erityistä jäljentämismaksua muista jäsenvaltioista peräisin olevasta musiikista, kun äänitteet olivat vapaasti saatavissa toisista jäsenvaltioista. Tulkintaa pyydettiin erityisesti perustamissopimusten 30 ja 86 artikloiden osalta.
Samaa maksua perittiin kaikesta musiikin julkisesta esittämisestä, riippumatta siitä oliko äänitteet tuotettu Ranskassa vai muissa jäsenvaltioissa.
Julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies muistutti, että EYT oli linjannut, että kaikki jäsenvaltioiden väliseen kauppaan liittyvät esteet olivat perustamissopimuksen vastaisia, jos niitä ei voitu perustella hyväksyttävästi. Pelkästään se, että kotimaisilta ja muista jäsenvaltioista tulevilta tuotteilta perittiin sama maksu, ei tehnyt maksusta automaattisesti hyväksyttävää.
Julkisasiamies huomautti, että kyseessä ollut erityinen jäljentämismaksu, oli nimestään huolimatta maksu, joka toimii korvauksena musiikin julkisesta esittämisestä. Tätä maksua ei ole suoritettu suoraan muihin jäsenvaltioihin, joista peräisin olevaa musiikkia diskoissa soitettiin, vaan maksu oli ajankohtainen silloin, kun musiikkia esitettiin julkisesti.
Vaikka EYT olisi katsonut, että 30 artikla oli merkityksellinen asiassa, julkisasiamies ei nähnyt syytä sille, miksi maksua ei voitaisi periä. Hän perusteli näkemystään sillä, että aineettomien oikeuksien haltijoiden suojaaminen oli hyväksyttävää 36 artiklan poikkeuksen perusteella. Muista jäsenvaltioista tuotujen äänitteiden sisältämien teosten oikeudenhaltijoilla oli näin ollen edelleen oikeus saada korvaus teosten julkisesta esittämisestä, jonka SACEM keräsi oikeudenhaltijoiden puolesta. Julkisasiamies ehdotti, että 30 artikla ei estänyt kysymyksessä olevan kaltaisen erityisen jäljentämismaksun keräämistä teosten julkisesta esittämisestä, vaikka maksua ei olisi kerätty siinä jäsenvaltiossa, josta äänitteet olivat lähtöisin.
Julkisasiamies ei nähnyt estettä kyseessä olevan kaltaisen maksun keräämiselle myöskään 86 artiklan perusteella. Ainoastaan tapauksessa, jossa maksu olisi kohtuuttoman suuri ja SACEM ylittäisi sille suodut valtuudet, voisi 86 artikla olla esteenä maksun keräämiselle. Asiassa ei kuitenkaan ollut mitään viitteitä siihen, että SACEM ei olisi toiminut sille annettujen valtuuksien rajoissa.
Viitattu oikeuskäytäntö: yhdistetyt asiat 55 ja 57/80 Musikvertrieb Membran; 78/70 Deutsche Grammophon; 62/79 Coditel