Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Cour d’appel de Versailles (Ranska)
Tiivistelmä/TV
Pääasiassa oli kysymys erityisestä jäljentämismaksusta (”suppelementary mechanical reproduction fee”), jota Ranskan tekijänoikeusjärjestö SACEM (the French copyright-management society) laskutti diskoilta, kun ne käyttivät muista jäsenvaltioista peräisin olevia levyjä. Asia koski ETY:n perustamissopimuksen 30, 36 ja 86 artikloiden tulkintaa.
Asian kantaja, Basset, omisti diskoteekin Ranskassa. SACEM nosti kanteen Bassetia vastaan, vaati häntä suorittamaan tekijänoikeusmaksuja sekä erityisen jäljentämismaksun musiikista, jota soitettiin hänen diskossaan. Basset katsoi SACEM:n käyttävän väärin määräävää markkina-asemaa, koska vaadittu tekijänoikeusmaksu oli hänen mukaansa kohtuuttoman korkea, eikä hän hyväksynyt myöskään vaatimusta erityisestä jäljentämismaksusta muista jäsenvaltioista peräisin olevan musiikin osalta, koska muissa jäsenvaltioissa ei ollut käytössä vastaavaa maksua.
Ennakkoratkaisukysymys
Kansallinen tuomioistuin pyysi EYT:n tulkintaa siitä, voiko kansallinen tekijänoikeusjärjestö, jolla on määräävä markkina-asema, kerätä musiikin julkisesta esittämisestä erityistä jäljentämismaksua muista jäsenvaltioista peräisin olevasta musiikista, kun äänitteet olivat olleet vapaasti saatavissa toisista jäsenvaltioista. Tulkintaa pyydettiin erityisesti perustamissopimusten 30 ja 86 artikloiden osalta.
Samaa maksua perittiin kaikesta musiikin julkisesta esittämisestä, riippumatta siitä oliko äänitteet tuotettu Ranskassa vai muissa jäsenvaltioissa.
EYT:n ratkaisu
EYT huomautti, että äänitteet olivat tavaroita, joihin sovellettiin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta yhteisön alueella. Niiden liikkuvuutta yhteisön alueella ei saanut hankaloittaa ilman hyväksyttävää syytä. Aineettomien oikeuksien haltijoiden suojaaminen oli kuitenkin 36 artiklassa tarkoitettu poikkeus, jolla liikkuvuuden rajoittaminen voitiin hyväksyä. EYT painotti, että kysymyksessä ollut erityinen jäljentämismaksu oli käytännössä maksu, jota perittiin teosten julkisesta esittämisestä riippumatta siitä mistä jäsenvaltiosta teokset olivat lähtöisin.
EYT totesi, että kysymyksessä ollut maksu ei ollut perustamissopimuksen 30 ja 36 artikloiden vastainen, vaikka vastaava maksu ei olisi tulisi maksettavaksi siinä jäsenvaltiossa, josta äänitteet olivat peräisin. Maksu ei ollut myöskään 86 artiklan vastainen. 86 artiklan mukainen este olisi kuitenkin voinut tulla kysymykseen, jos tekijänoikeusjärjestön keräämän maksun määrä olisi ollut kohtuuton. Tämän arvioiminen oli kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä, ja nyt käsiteltävässä asiassa kansallinen tuomioistuin oli jo todennut, ettei maksu ollut määrältään kohtuuton.
Kokoonpano: Lord Mackenzie Stuart (puheenjohtaja), O’Higgins, Schockweiler, Bosco, Koopmans, Due, Bahlmann, Joliet ja Rodriguez Iglesias
Julkisasiamies: Lenz
Viitattu oikeuskäytäntö: Ei viittauksia