Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Landgericht Hamburg (Saksa)
Tiivistelmä/TV
Asiassa oli kyse ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta sen arvioimiseksi onko Saksan kansallinen lainsäädäntö, joka koskee musiikkiteosten tekijänoikeutta, yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa.
Brittiläinen yritys EMI Records Ltd luovutti tunnetun brittiläisen laulajan esittämien musiikkiteosten kappaleenvalmistus- ja levitysoikeudet Saksassa saksalaiselle yritykselle EMI Electrola GmbH. Kaksi muuta saksalaista yritystä, Patricia Im- und Export ja Lüne-ton, jotka olivat vastaajina asiassa, myivät Saksan liittotasavaltaan joitakin edellä mainittuja musiikkiteoksia sisältäviä, Tanskasta lähtöisin olevia äänitallenteita. EMI Electrola nosti kanteen vastaajia kohtaan väittäen, että ne olivat rikkoneet sille Saksan liittotasavallan alueella kuuluvia yksinoikeuksia. Vastaajat kuitenkin vetosivat siihen, että kyseiset äänitteet olivat laillisesti myynnissä Tanskassa, jossa yksinoikeuksia koskevan suojan voimassaoloaika oli jo päättynyt. Patricia Im- und Export oli valmistanut tallenteet, kun suojan voimassaoloaika oli päättynyt. Kyseinen yritys ei ollut sama yritys, jolle EMI Records Ltd oli luovuttanut kyseisten musiikkiteosten kappaleenvalmistus- ja levitysoikeudet Tanskassa.
Ennakkoratkaisukysymys
Voiko äänitallenteiden valmistaja yksinoikeuden perusteella kieltää toisesta jäsenvaltiosta tuotujen äänitallenteiden myynnin jäsenvaltiossa, jossa yksinoikeussuoja on voimassa, kun suoja on jo päättynyt siinä jäsenvaltiossa, josta äänitallenteita tuotiin?
Julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies kävi ratkaisuehdotuksessaan kattavasti läpi yhteisöjen tuomioistuimen aiempaa oikeuskäytäntöä. Hän huomautti, että vastaajat olivat sinänsä oikeassa perustaessaan väitteensä siihen, että kyseiset äänitteet olivat olleet jo laillisesti myynnissä yhteisön alueella ja siten tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen tulisi soveltua asiaan. Julkisasiamies kuitenkin painotti, että tämä väite ei huomioi aineettomille oikeuksille annettua suojaa 36 artiklan perusteella. Julkisasiamies jatkoi, että jos teosten suoja-ajat harmonisoitaisiin koko yhteisössä lyhyimmän suoja-ajan perusteella, voisi seurauksena olla luovuuden tyrehtyminen yhteisössä.
Julkisasiamies painotti, että käsiteltävässä asiassa oikeudenhaltija ei ole vaikuttanut suojan loppumiseen toisessa jäsenvaltiossa, vaan kysymys oli erilaisista suoja-ajoista kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Näin ollen julkisasiamies esitti, että ETY:n perustamissopimuksen artikloita 30 ja 36 tulisi tulkita siten, että ne eivät estä oikeudenhaltijaa vetoamasta yksinoikeuteensa jäsenvaltiossa, jossa suoja-aika on voimassa.
Viitattu oikeuskäytäntö: 78/70 Deutsche Grammophon ; 262/81 Coditel II; yhdistetyt asiat 55/80 ja 57/80, Musik-Vertrieb membran; 144/81 Keurkoop