-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Landgericht Hamburg (Saksa)
Tiivistelmä/TV
Asiassa oli kyse ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta sen arvioimiseksi onko Saksan kansallinen lainsäädäntö, joka koski musiikkiteosten tekijänoikeutta, yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa.
Brittiläinen yritys EMI Records Ltd luovutti tunnetun brittiläisen laulajan esittämien musiikkiteosten kappaleenvalmistus- ja levitysoikeudet Saksassa saksalaiselle yritykselle EMI Electrola GmbH. Kaksi muuta saksalaista yritystä, Patricia Im- und Export ja Lüne-ton, jotka olivat vastaajina asiassa, olivat myyneet Saksan liittotasavaltaan joitakin edellä mainittuja musiikkiteoksia sisältäviä, Tanskasta lähtöisin olevia äänitallenteita. EMI Electrola nosti kanteen vastaajia kohtaan väittäen, että ne olivat rikkoneet sille Saksan liittotasavallan alueella kuuluneita yksinoikeuksia. Vastaajat kuitenkin vetosivat siihen, että kyseiset äänitteet olivat olleet laillisesti myynnissä Tanskassa, jossa yksinoikeuksia koskevan suojan voimassaoloaika oli jo päättynyt. Patricia Im- und Export oli valmistanut tallenteet, kun suojan voimassaoloaika oli päättynyt. Kyseinen yritys ei ole sama yritys, jolle EMI Records Ltd oli luovuttanut kyseisten musiikkiteosten kappaleenvalmistus- ja levitysoikeudet Tanskassa.
Ennakkoratkaisukysymys
Voiko äänitallenteiden valmistaja yksinoikeuden perusteella kieltää toisesta jäsenvaltiosta tuotujen äänitallenteiden myynnin jäsenvaltiossa, jossa yksinoikeussuoja oli voimassa, kun suoja oli jo päättynyt siinä jäsenvaltiossa, josta äänitallenteita tuotiin?
EYT:n ratkaisu
EYT huomautti, että tuomioistuin oli aiemassa oikeuskäytännössään todennut, että tekijänoikeudenhaltija ei voi vedota tekijänoikeudesta johtuvaan yksinoikeuteen estääkseen suojattuja teoksia sisältävien äänitallenteiden tuonnin, jos oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut teoksen toisen jäsenvaltion markkinoille.
Yllä kuvattu tilanne poikkeaa kuitenkin nyt käsiteltävästä asiasta. Nyt käsiteltävässä asiassa oli äänitallenteita myyty laillisesti toisen jäsenvaltion (Tanska) markkinoilla, mutta se ei ollut seurausta tekijänoikeuden haltijan tai tämän lisenssinhaltijan toimenpiteestä tai suostumuksesta. Sen sijaan teoksia oli myyty laillisesti Tanskassa, koska Tanskan kansallisessa oikeudessa määritelty suoja-aika oli lyhempi kuin Saksan liittotasavallassa ja se oli jo päättynyt. EYT painotti, että kyse oli kansallisten lainsäädäntöjen erilaisuudesta.
Lisäksi EYT huomautti, että yhteisön oikeuden kehitysvaiheelle oli ominaista, ettei kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevien oikeuksien suojaa koskevaa lainsäädäntöä ole yhdenmukaistettu tai lähennetty. Suojan edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä päätettäisiin kansallisella tasolla.
Rajoitukset äänitallenteiden kaupassa yhteisön sisällä olivat yhdenmukaisia yhteisön oikeuden kanssa, jos ne johtuivat suoja-aikaa koskevien järjestelmien erilaisuudesta ja jos kyseinen aika liittyi erottamattomasti yksinoikeuksien olemassaoloon.
Yhteisöjen tuomioistuimen kuudes jaosto toimien kokoonpanossa: Koopmans, O’Higgins, Mancini, Schockweiler ja Díez de Velasco
Julkisasiamies: Darmon
Viitattu oikeuskäytäntö: yhdistetyt asiat 55/80 ja 57/80, Musik-Vertrieb membran