Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Retten i Ålborg (Tanska)
Tiivistelmä/TV
Laserdisken on tanskalainen yritys, joka myi vuodesta 1985 alkaen Tanskassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta maahantuotuja videolevyjä. Videolevyt oli valmistettu laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1987 Laserdisken alkoi myös vuokrata näitä elokuvia myyntiä edistääkseen. Laserdisken ei pyytänyt oikeudenhaltijoilta lupaa elokuvien vuokraukseen.
Elokuvat olivat myynnissä videokasetilla toisaalla ja oikeudenhaltijat olivat antaneet luvan videokasettien vuokraamiseen. Videolevyjen vuokraamiseen oikeudenhaltijat olivat antaneet luvan ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Videolevyillä olleet elokuvat olivat korkeatasoisia ja kalliimpia kuin videokaseteille tallennetut elokuvat.
FDV, joka on videotallenteiden jälleenmyyjien yhdistys, vaati Laserdiskeniä lopettamaan elokuvien laittoman vuokraamisen videolevyillä vuonna 1992 nostetulla kanteella. FDV vetosi siihen, että kyseisten elokuvateosten valmistus- ja levitysoikeudet kuuluivat FDV:n jäsenille Tanskassa. Välitoimista päättävä tuomioistuin (Fogedret) hyväksyi FDV:n vaatimuksen ja Vestre Landsret vahvisti sen.
Retten i Ålborg katsoi asiaa käsitellessään, että asiassa tulee tulkita yhteisön oikeutta, ja se esitti ennakkoratkaisukysymyksen EYT:lle.
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko yhteisön oikeus (EY:n perustamissopimuksen 30 artikla, luettuna yhdessä 36 artiklan kanssa, sekä 85 ja 86 artikla tai direktiivi 92/100/ETY) esteenä sille, että elokuvateoksen yksinoikeuden haltija voi kieltää sellaisten maahantuotujen kappaleiden vuokraamisen, joiden vuokraamiseen on oikeudenhaltijan lupa toisessa jäsenvaltiossa?
Julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi, että EYT oli aiemmassa oikeuskäytännössään vahvistanut tallenteiden vuokrausoikeutta koskevan erityisen suojan. Erityinen suoja on perusteltu, jotta elokuvan tekijöille pystytään varmistamaan tosiasiallisesti tapahtuneiden esitysten lukumäärään suhteutettu korvaus ja riittävä osuus elokuvien vuokrausmarkkinoista.
Hänen mukaansa ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisun lähtökohta voi olla vain yhteisöjen tuomioistuimen kymmenen vuotta sitten muotoilema periaate: vuokrausoikeus, vaikka se muodostaa mahdollisesti esteen videotallenteiden liikkuvuudelle jäsenvaltioiden välillä, ei sammu kyseessä olevien tuotteiden yhteisön alueella tapahtuvan levittämisen vaikutuksesta.
Jos kolmannet taloudelliset toimijat, kuten Laserdisken, voisivat pelkästään vetoamalla oikeudenhaltijan vuokrausoikeuden sammumiseen sallia videotallenteiden maksullisen käytön yleisölle, ja erityisesti kuluttajille eri jäsenvaltiossa kuin missä ensimmäinen vuokraustarjous on tehty, eivät tekijät ja tuottajat saisi oikeaa korvausta älyllisestä työstään tai sijoituksistaan. Tässä tilanteessa laillisilta edunsaajilta poistettaisiin korjaamattomasti heidän luomuksestaan aiheutuva ja heille kuuluva taloudellinen hyöty. Näin ollen ei voida sallia, että vuokrausoikeus sammuisi ensimmäisen toimenpiteen perusteella, jonka tuloksena kaikki seuraavat tallenteen vuokraukset poistettaisiin oikeudenhaltijan valvonnasta myös niissä jäsenvaltioissa, joissa oikeutta ei ole annettu käyttöön lisenssisopimusten perusteella.
Tämä tulkinta vahvistaa direktiivin säännöksiä, joilla on yhdenmukaistettu jäsenvaltioiden vuokrausoikeutta (samoin kuin lainausoikeutta) koskevaa lainsäädäntöä
Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkominen ei myöskään sovellu tapaukseen, koska ennakkoratkaisukysymyksen perusteluissa ei ole vähäistäkään vastaajien sen toiminnan kuvailua, jonka vaikutusta kilpailuun kansallinen tuomioistuin pyytää arvioimaan.
Näin ollen julkisasiamies totesi, että yksinoikeuden saanut oikeudenhaltija voi kieltää kolmatta henkilöä antamasta vuokralle toisesta jäsenvaltiosta tuotuja videotallenteita.
Viitattu oikeuskäytäntö: 158/86 Warner Brothers ja Metronome Video; 58/80 Dansk Supermarked; 262/81 Coditel ym.; yhdistetyt asiat 60/84 ja 61/84 Cinéthèque ym.; 78/70 Deutsche Grammophon v. Metro; 95/87 Tournier; 402/85 Basset v. SACEM