Julkisasiamies: C-245/00

Instanssin nimiEUT:n julkisasiamies
DiaarinumeroC-245/00
Ratkaisun päivämäärä26.9.2002
Tuomion numeroC-245/00
Laki, lainkohtaDirektiivi 92/100/ETY, 8 artiklan 2 kohta
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Stichting ter Exploitatie van Naburige Rechten (SENA)
Osapuolet, vastaaja(t)Nederlandse Omroep Stichting (NOS)

Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat)

Tiivistelmä/TV

Hollannin yleisradioliitolla (NOS), Alankomaiden kansainvälisellä yleisradioliitolla SENA (Stichting Radio Nederland Wereldomroep) ja Alankomaiden kuva- ja äänitetuottajien sekä -maahantuojien liitolla (NVPI) oli ennen WNR:n (kansallinen laki lähioikeuksista) voimaantuloa sopimus, jonka mukaan NOS maksoi NVPI:lle vuosittain korvauksen vastikkeena esittäville taiteilijoille ja äänitteiden tuottajille kuuluvien oikeuksien käyttämisestä. WNR:n voimaantultua korvauksen periminen siirtyi SENA:lle.

SENA ja NOS eivät onnistuneet sopimaan WNR:n mukaisesti kohtuullisen korvauksen määrästä, joten SENA nosti kanteen vaatien tuomioistuinta vahvistamaan kohtuullisen korvauksen määrän. Kansallinen tuomioistuin katsoi, että WNR:ssä tai vuokraus- ja lainausdirektiivissä (92/100/ETY) ei anneta selventävää ohjetta siitä kuinka kohtuullisen korvauksen määrä tulee laskea. SENA:n näkemyksen mukaan vuokraus- ja lainausdirektiiviä on tulkittava siten, että kohtuullisen korvauksen käsite muodostaa yhteisön oikeuden itsenäisen käsitteen, jota on tulkittava samalla tavoin koko yhteisössä.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Onko kohtuullisen korvauksen käsite (vuokraus- ja lainausdirektiivi 92/100/ETY, 8 artiklan 2 kohta) itsenäinen yhteisön oikeuden käsite, jota tulee tulkita samalla tavoin koko yhteisössä?

2. Jos näin on a) millä perusteilla kohtuullisen korvauksen määrä lasketaan, b) onko lähtökohtana pidettävä jäsenvaltiossa ennen direktiivin voimaantuloa olleita korvausmääriä, c) otetaanko korvauksen määrästä asianosaisille kansallisen lain myötä syntyneet odotukset huomioon, d) onko yleisradioyhtiöiden maksavat korvausmäärät otettava lähtökohdaksi, ja e) onko korvaus suhteutettava kuuntelijoiden/katsojien potentiaaliseen vai tosiasialliseen määrään?

3. Jos kohtuullisen korvauksen käsite ei ole yhteisön oikeuden itsenäinen käsite, voivatko jäsenvaltiot täysin vapaasti määrätä kohtuullisen korvauksen määrän perusteista?

Julkiasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus

Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan ”kohtuullisen korvauksen” käsite on yhteisön oikeuden käsite, koska sitä käytetään direktiivissä ilman viittausta kansalliseen oikeuteen. Käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty direktiivissä.  Tämä on toisaalta julkisasiamiehen mielestä ymmärrettävää, koska kohtuullisuus on avoin käsite, joka ilmentää yleistä tarkoituksenmukaisuuden tai tasapainon periaatetta ja jättää soveltajalleen laajan harkintavallan.

Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan jäsenvaltioille on annettu vapaus tarkemmin päättää kohtuullisen korvauksen määrään vaikuttavista asioista, mutta niiden tulee kuitenkin huomioida direktiivistä johdettavissa olevat edellytykset ja yhteisön oikeusperiaatteet. Lisäksi julkisasiamies painottaa, että korvausta ei voida pitää kohtuullisena, jos se ei turvaa sitä, että oikeudenhaltijat saavat ”korvauksen” äänitteiden käytöistä. Sen lisäksi että korvauksen tulee olla kohtuullinen, sen on aina oltava myös tosiasiallinen ja huomattava, jotta vältyttäisiin siltä vaaralta, että esittävä taiteilija ja tuottaja menettävät heille kuuluvan oikeutensa. Kysymys ei siis voi olla ainoastaan nimellisestä korvauksesta.

Näin ollen julkisasiamies tiivistää, että direktiivin 8 artiklan 2 kohdan ”kohtuullisen korvauksen” käsite on yhteisön oikeuden käsite, mutta direktiivissä ei säädetä yhtenäisiä perusteita, joiden mukaan korvauksen määrä on määritettävä. Jäsenvaltiot voivat siten vapaasti päättää näistä perusteista, kuitenkin noudattaen direktiivin päämääriä ja yhteisön oikeuden periaatteita.

Viitattu oikeuskäytäntö: Ei viittauksia

Asiasanatkorvaukset, lähioikeudet, tekijänoikeus
Huomautukset

Ratkaisu luettavissa Curia-tietokannasta.

Share: