Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat)
Tiivistelmä/TV
Hollannin yleisradioliitolla (NOS), Alankomaiden kansainvälisellä yleisradioliitolla (Stichting Radio Nederland Wereldomroep) ja Alankomaiden kuva- ja äänitetuottajien sekä -maahantuojien liitolla (NVPI) oli ennen WNR:n (kansallinen laki lähioikeuksista) voimaantuloa sopimus, jonka mukaan NOS maksoi NVPI:lle vuosittain korvauksen vastikkeena esittäville taiteilijoille ja äänitteiden tuottajille kuuluvien oikeuksien käyttämisestä. WNR:n voimaantultua korvauksen periminen siirtyi SENA:lle.
SENA ja NOS eivät onnistuneet sopimaan WNR:n mukaisesti kohtuullisen korvauksen määrästä, joten SENA nosti kanteen vaatien tuomioistuinta vahvistamaan kohtuullisen korvauksen määrän. Kansallinen tuomioistuin katsoi, että WNR:ssä tai vuokraus- ja lainausdirektiivissä (92/100/ETY) ei anneta selventävää ohjetta siitä kuinka kohtuullisen korvauksen määrä tulee laskea. SENA:n näkemyksen mukaan vuokraus- ja lainausdirektiivissä on tulkittava siten, että kohtuullisen korvauksen käsite muodostaa yhteisön oikeuden itsenäisen käsitteen, jota on tulkittava samalla tavoin koko yhteisössä.
Ennakkoratkaisukysymykset
1. Onko kohtuullisen korvauksen käsite (vuokraus- ja lainausdirektiivi 92/100/ETY, 8 artiklan 2 kohta) itsenäinen yhteisön oikeuden käsite, jota tulee tulkita samalla tavoin koko yhteisössä?
2. Jos näin on a) millä perusteilla kohtuullisen korvauksen määrä lasketaan, b) onko lähtökohtana pidettävä jäsenvaltiossa ennen direktiivin voimaantuloa olleita korvausmääriä, c) otetaanko korvauksen määrästä asianosaisille kansallisen lain myötä syntyneet odotukset huomioon, d) onko yleisradioyhtiöiden maksavat korvausmäärät otettava lähtökohdaksi, ja e) onko korvaus suhteutettava kuuntelijoiden/katsojien potentiaaliseen vai tosiasialliseen määrään?
3. Jos kohtuullisen korvauksen käsite ei ole yhteisön oikeuden itsenäinen käsite, voivatko jäsenvaltiot täysin vapaasti määrätä kohtuullisen korvauksen määrän perusteista?
EYT:n ratkaisu
EYT huomauttaa, että kohtuullisen korvauksen osalta direktiivissä ei ole viittausta kansalliseen lainsäädäntöön, joten käsitettä on tulkittava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Kohtuullisen korvauksen käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty yhteisön oikeudessa, eikä EYT voi määrätä yksityiskohtaisista perusteista sen laskemiseksi. Jäsenvaltioiden tulee kuitenkin noudattaa direktiivin velvoitetta siitä, että käyttäjä maksaa kohtuullisen korvauksen äänitteen lähettämisestä.
EYT huomauttaa, että vuokraus- ja lainausdirektiivin 8 artiklan 2 kohta on saanut vaikutteita Roomassa 26.20.1961 solmitusta kansainvälisestä yleissopimuksesta. Kyseisessä yleissopimuksessa määrätään sellaisen kohtuullisen korvauksen maksamisesta, jonka jakamisperusteet määritellään kansallisessa lainsäädännössä, jos eri intressitahot eivät pääse asiasta sopimukseen. Yleissopimuksessa kuitenkin ainoastaan luetellaan tiettyjä tekijöitä, joilla voi olla merkitystä määritettäessä sitä, mikä kussakin yksittäistapauksessa on kohtuullista, mutta näitä tekijöitä koskeva luettelo ei ole tyhjentävä eikä sitova.
Näin ollen kohtuullisen korvauksen käsitettä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, ja jokaisen jäsenvaltion on määritettävä alueellaan asianmukaisimmat perusteet varmistaakseen kohtuullisen korvauksen vaatimuksen noudattamisen.
Seuraavaksi EYT käsitteli perusteita kohtuullisen korvauksen määrän määrittämiseksi. EYT viittaa ensimmäisen kysymyksen perusteluihin todeten, että sen tehtävänä ei ole määrätä perusteita kohtuullisen korvauksen määrittämiselle tai asettaa yleisiä ja ennalta määrättyjä rajoja tällaisten perusteiden määräämiselle. EYT sen sijaan antaa kansalliselle tuomioistuimelle tietoa, jonka avulla tämä voi arvioida sitä, ovatko esittäville taiteilijoille tai äänitteiden tuottajille suoritettavan korvauksen määräämisessä käytettävät kansalliset kriteerit asianmukaisia.
EYT totesi kansallisen tuomioistuimen linjauksen mukaisesti, että kohtuullisen korvauksen laskentamalli voi sisältää erilaisia muuttuvia ja muuttumattomia tekijöitä. Korvauksenlaskentamallin on kuitenkin mahdollistettava asianmukainen tasapaino esittävien taiteilijoiden ja tuottajien sekä kolmansien osapuolten välillä. Ehtojen tulee olla kohtuullisia eivätkä ne saa olla yhteisön oikeusperiaatteiden vastaisia.
Tuomioistuimen kuudes jaosto toimien kokoonpanossa: Puissochet (puheenjohtaja, esittelevä tuomari), Gulmann, Skouris, Macken ja Cunha Rodrigues
Julkisasiamies: Tizzano
Viitattu oikeuskäytäntö: C-293/98, Egeda; C-200/96, Metronome Musik; C-61/97, FDV