Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Raad van Staten (Alankomaat)
Tiivistelmä/TV
Mediakabel-yritys tarjosi asiakkailleen Mr. Zap -nimistä palvelua, jossa kuukausitilauksen tehtyään tilaaja vastaanotti televisio-ohjelmia useampien lähetysverkkojen kautta. Alankomaan tiedotusvälineitä valvova viranomainen, Commissariaat, oli kansallisen lain mukaisesti myöntänyt luvan palvelulle. Lisäksi Mediakabel ryhtyi tarjoamaan asiakkailleen maksullista pay per view -perustaisesti toimivaa Filmtime-palvelua, jonka avulla tilaajat saattoivat vastaanottaa lisää ohjelmia. Filmtime-palvelussa tilaaja pystyi valitsemaan listasta elokuvan, jonka katsomisesta hän maksoi kertamaksun. Filmtime-palvelu oli kaikkien Mr. Zap -palvelun asiakkaiden saatavilla.
Commissariaat ilmoitti Mediakabelille pitävänsä Filmtime-palvelua erityisenä ohjelmalähetyksenä, joka tarvitsi kirjallisen luvan. Mediakabel haki lupaa Commissariaatilta todeten kuitenkin, ettei lupavaatimusta pitäisi sen mielestä soveltaa palveluun, joka on tietoyhteiskunnan interaktiivinen palvelu, ei televisiolähetyspalvelu. Commissariaat myönsi luvan, mutta Mediakabel valitti päätöksestä, koska sen näkemyksen mukaan lupa oli tarpeeton. Mediakabel perusteli näkemystään sillä, että palvelu oli saatavissa ainoastaan kuluttajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset EYT:lle:
Kattaako televisiodirektiivin (89/552) 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu käsite ”televisiolähetys” palvelut, jotka eivät kuulu direktiivin 98/34 (teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien koskevien tietojen toimittamisesta noudatettavasta menettelystä annettu direktiivi) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”tietoyhteiskunnan palvelu” alaan ja joita tarkoitetaan viimeksi mainitun direktiivin liitteessä V olevassa 3 kohdassa?
Millä perusteilla on arvioitava kuuluuko palvelu televisiodirektiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”televisiolähetys” vai samassa artiklassa mainitun käsitteen ”viestintäpalvelut, joissa toimitetaan tietoa tai muita sanomia yksittäisten tilausten pohjalta” piiriin?
Onko pääasiassa riidanalaisen Filmtime-palvelun kaltainen palvelu televisiodirektiivin soveltamisalaan kuuluva televisiolähetyspalvelu vai onko se tietoyhteiskunnan palvelu, joka kuuluu erityisesti sähköisestä viestinnästä annetun direktiivin soveltamisalaan, ja mitkä ovat tässä erottelussa huomioon otettavat perusteet?
Voidaanko Filmtime-palvelun kaltaista palvelua olla pitämättä televisiolähetyspalveluna, jos sen tarjoajalla on vaikeuksia noudattaa televisiodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta varata tietty prosenttiosuus lähetysajasta eurooppalaisille teoksille?
EYT:n ratkaisu
EYT totesi aluksi, että käsitteen ”televisiolähetyspalvelu” soveltamisala määritellään itsenäisesti televisiodirektiivin 1 artiklan a alakohdassa, ja käsitteen alaan kuuluvat kaikki yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien alkuperäiset lähetykset, jotka lähetetään koodaamattomana tai koodattuna johtoa pitkin tai vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä, satelliittilähetys mukaan lukien. Lisäksi EYT huomautti, että direktiivillä 98/34 (sähkökauppadirektiivi) on eri tarkoitus kuin direktiivillä 89/552 (televisiolähetystoiminta). Direktiiviä 98/34 ei sovelleta televisiolähetyspalveluihin, eikä sen liitteellä, jossa käsite ”televisiopalvelut” voidaan määrittää täsmällisemmin, ole muuta kuin viitteellinen arvo.
EYT linjasi, että televisiodirektiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu käsite ”televisiolähetys” on määritelty itsenäisesti kyseisessä säännöksessä eikä käsitettä määritellä asettamalla se vastakkain sähkökauppadirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”tietoyhteiskunnan palvelu” kanssa.
Kysymyksen toisen osan osalta EYT totesi, että käsitteiden ”televisiolähetys” ja ”viestintäpalvelut, joissa toimitetaan tietoa tai muita sanomia yksittäisten tilausten pohjalta” erotteluperusteet ilmenevät nimenomaisesti televisiodirektiivin 1 artiklan a alakohdasta. Näin ollen palvelu kuuluu käsitteen ”televisiolähetys” alaan, jos se on yleisön vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien alkuperäistä lähettämistä ja se muodostuu yleisön vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien lähettämisestä. Yleisöksi määritellään rajaton määrä potentiaalisia televisionkatsojia, joille toimitetaan kuva samanaikaisesti. Käsite ”viestintäpalvelut, jotka suoritetaan yksittäisten tilausten pohjalta” jää käsitteen ”televisiolähetys” ulkopuolelle.
Näillä perusteilla palvelu kuuluu televisiodirektiivin (89/552) 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”televisiolähetys” alaan, jos se muodostuu rajoittamattoman määrän potentiaalisia televisionkatsojia (yleisön) vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien alkuperäisestä lähettämisestä.
Seuraavaksi EYT käsitteli kysymystä siitä, onko Filmtime-palvelu televisiolähetyspalvelu vai tietoyhteiskunnan palvelu, joka kuuluu erityisesti sähköisestä viestinnästä annetun direktiivin soveltamisalaan. EYT:n näkemyksen mukaan kysymys oli lähitilauspalvelusta, joka lähetettiin ryhmälähetyksenä, ei vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.
EYT linjasi, että Filmtime-palvelu oli televisiolähetyspalvelu, koska sillä lähetettiin televisio-ohjelmia yleisölle eikä niitä toimitettu palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.
Lopuksi kansallinen tuomioistuin kysyi voitiinko Filmtime-palvelun kaltaista palvelua olla pitämättä televisiolähetyspalveluna, jos sen tarjoajalla oli vaikeuksia noudattaa televisiodirektiivin (89/552) 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta varata tietty prosenttiosuus lähetysajasta eurooppalaisille teoksille. EYT vastasi kieltävästi tähän kysymykseen, koska palvelun luonnehdinnassa ei tule huomioida palvelun tarjoajalle aiheutuvia seurauksia eikä palveluntarjoajan ole toisaalta mahdotonta noudattaa vaatimusta tietyn lähetysajan varaamisesta eurooppalaisille teoksille.
Tuomioistuimen kolmas jaosto kolmas jaosto toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Rosas, Borg Barthet, Puissochet (esittelevä tuomari), von Bahr ja Malenovský
Julkisasiamies: Tizzano
Viitattu oikeuskäytäntö: yhdistetyt asiat C-320/94, C-328/94, C-329/94 ja C-337/94–C-339/94, RTI ym.; C-245/01, RTL Television