Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja)
Tiivistelmä 30.9.2014/HP/TV
SGAE on Espanjassa immateriaalioikeuksia hallinnoiva yhteisö. SGAE katsoi, että televisiovastaanottimet ja tunnelmamusiikin soittaminen Rafaelin omistamassa hotellissa loukkasi sille kuuluvien teosten oikeuksia ja että toiminnassa oli ollut kyse yleisölle välittämisestä. SGAE nosti Rafaelia vastaan vahingonkorvauskanteen.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti asiassa EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset direktiivin 2001/29 tulkinnasta: (1) onko televisiovastaanottimien, joihin lähetetään televisiosignaaleja, sijoittaminen hotellihuoneisiin yleisölle välittämistä; (2) onko tekijänoikeuksien suojan vastaista se, että hotellihuoneen katsotaan olevan yksityinen tila, ja näin ollen voidaan katsoa että kyse ei ole yleisölle välittämisestä; ja (3) voidaanko hotellihuoneen televisiovastaanottimeen tapahtuvaa välittämistä pitää yleisölle välittämisenä, koska yleisö on vaihtuvaa?
EYT:n ratkaisu
EYT tarkasteli kysymykset (1) ja (3) yhdessä. Tuomioistuin totesi, että yhteisön oikeuden sääntöjen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sanamuoto myös asiayhteys ja lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät. Säännöksiä on myös tulkittava kansallisen oikeuden mukaisesti erityisesti kun tarkoituksena on panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus. Asiassa sovellettavaksi tulivat kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen (1971) 11 bis artiklan 1 kappale, maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksen (1996) 8 artikla sekä direktiivin 2001/29 3 artikla.
EYT:n mukaan yleisölle välittämisen käsite on ymmärrettävä laajasti, jotta saavutetaan direktiivin päätavoite eli korkean suojan tason perustaminen. Tapauksessa yleisönä pidettävien henkilöiden lukumäärä on huomattava, kun otetaan huomioon hotellin asiakkaiden nopea vaihtuvuus.
Bernin yleissopimuksen tulkintaa koskevassa ohjekirjassa todetaan, että lähetyksen vastaanottaminen ja ohjelman välittäminen kaiuttimella tai muulla samankaltaisella laitteella siten, että uusi yleisö (tässä hotellin asiakaskunta) voi kuulla tai nähdä sen, ei ole enää pelkkää ohjelman vastaanottamista vaan erillinen toimi, jonka hyväksymiseen tekijällä on yksinoikeus. Lisäksi direktiivin 3 artiklan 1 kohdasta ja WIPO:n tekijänoikeussopimuksen 8 artiklasta seuraa, että yleisölle välittämistä on myös pelkkä teoksen saattaminen yleisön saataville televisiosignaalin avulla riippumatta siitä, onko televisiovastaanotinta avattu.
Ensimmäisen ja kolmannen kysymyksen osalta EYT totesi, että pelkästään laitteiden fyysinen toimittaminen hotellihuoneisiin ei ole yleisölle välittämistä. Jos vastaanottimiin kuitenkin lähetetään signaaleja, kyse on yleisölle välittämisestä lähetystekniikasta riippumatta.
Toiseen kysymykseen EYT vastasi, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ja WIPO:n tekijänoikeussopimuksen 8 artiklan perusteella välittämispaikan yksityisyydellä tai julkisuudella ei ole merkitystä. Tekijän lupaa edellytetään aina, kun teos saatetaan yleisön saataville. Hotellin yksityinen luonne ei estä sitä, että kyse on direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä.