Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Østre Landsret (Tanska)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään levitysoikeudesta.
Laserdisken on tanskalainen yhtiö, joka myi muun muassa elokuvateosten kappaleita. Vuonna 2002 se toi näitä kappaleita maahan muista EU:n jäsenvaltioista sekä kolmansista maista. Kyse oli pääasiassa erityisjulkaisuista sekä julkaisuista, joita ei ollut julkaistu tai julkaistaisi Euroopassa.
Ennen kuin Tanska pani täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin, kansallisessa tekijänoikeuslaissa säädettiin oikeuksien kansainvälisestä sammumisesta siten, että siinä todettiin pelkästään, että ”kun kappale teoksesta tekijän suostumuksella myydään tai muulla tavalla luovutetaan toiselle, kappaletta saa levittää edelleen.” Tekijänoikeuslakia muutettiin vuonna 2002, kun tietoyhteiskuntadirektiivi pantiin täytäntöön. Muutos toteutettiin lisäämällä sanan ”toiselle” jälkeen sanat ”Euroopan talousalueen sisällä”. Tästä muutoksesta seurasi kansainvälistä sammumista koskevan periaatteen korvaaminen Euroopan talousalueen (ETA-alueen) laajuista sammumista koskevalla periaatteella.
Laserdisken nosti vuonna 2003 kanteen kulttuuriministeriötä vastaan väittäen, että kansalliseen lakiin tehtyä muutosta ei voida soveltaa sen harjoittamaan DVD-tuotteiden maahantuontiin ja myyntiin, koska kappaleet on saatettu laillisesti markkinoille ETA-alueen ulkopuolisissa maissa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset yhteisön tuomioistuimelle:
1. Onko direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 2 kohta, jossa säädetään levitysoikeudesta, pätemätön?
2. Onko direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 2 kohta esteenä sille, että jäsenvaltio säilyttää oikeuksien kansainvälisen sammumisen lainsäädännössään?
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies käsitteli ensin toisen kysymyksen, koskien sitä onko tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 2 kohta esteenä sille, että jäsenvaltio säilyttää oikeuksien kansainvälisen sammumisen lainsäädännössään. Hänen mukaansa kysymykseen on vastattava myöntävästi. Julkisasiamies perusteli ratkaisuaan säännöksen selkeällä sanamuodolla. Kyseessä on poikkeus 4 artiklan 1 kohdan sääntöön ja sitä tulee tulkita suppeasti.
Ensimmäisen kysymyksen, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 2 kohta pätemätön, osalta julkisasiamies totesi, että kohta ei ole pätemätön. Julkisasiamies perusteli tulkintaansa muun muassa sillä, että tietoyhteiskuntadirektiivi on yhdenmukaistava. Direktiivin johdanto-osasta käy ilmi, että sen tarkoituksena on varmistaa, ettei kilpailu sisämarkkinoilla vääristy.
Julkisasiamies totesi, että ydinkysymys asiassa on kantajan vahva näkemys siitä, että yhteisön lainsäätäjä on tehnyt virheellisen poliittisen valinnan valitessaan oikeuksien kansainvälisen sammumisen sijasta oikeuksien alueellisen sammumisen. Hän huomautti, että vaikka kantaja voi täysin perustellusti olla tätä mieltä ja pyrkiä saamaan kannalleen vahvistuksen, yhteisöjen tuomioistuin ei ole asianmukainen paikka tähän tavoitteeseen pyrkimiselle.
Viitattu oikeuskäytäntö: 78/70 Deutsche Grammophon; 58/80 Dansk Supermarked