-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Østre Landsret (Tanska)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään levitysoikeudesta.
Laserdisken on tanskalainen yhtiö, joka myi muun muassa elokuvateosten kappaleita. Vuonna 2002 se toi näitä kappaleita maahan muista EU:n jäsenvaltioista sekä kolmansista maista. Kyse oli pääasiassa erityisjulkaisuista sekä julkaisuista, joita ei ollut julkaistu tai julkaistaisi Euroopassa.
Ennen kuin Tanska pani täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin, kansallisessa tekijänoikeuslaissa säädettiin oikeuksien kansainvälisestä sammumisesta siten, että siinä todettiin pelkästään, että ”kun kappale teoksesta tekijän suostumuksella myydään tai muulla tavalla luovutetaan toiselle, kappaletta saa levittää edelleen.” Tekijänoikeuslakia muutettiin vuonna 2002, kun tietoyhteiskuntadirektiivi pantiin täytäntöön. Muutos toteutettiin lisäämällä sanan ”toiselle” jälkeen sanat ”Euroopan talousalueen sisällä”. Tästä muutoksesta seurasi kansainvälistä sammumista koskevan periaatteen korvaaminen Euroopan talousalueen (ETA-alueen) laajuista sammumista koskevalla periaatteella.
Laserdisken nosti vuonna 2003 kanteen kulttuuriministeriötä vastaan väittäen, että kansalliseen lakiin tehtyä muutosta ei voida soveltaa yhtiön harjoittamaan DVD-tuotteiden maahantuontiin ja myyntiin, koska kappaleet on saatettu laillisesti markkinoille ETA-alueen ulkopuolisissa maissa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset yhteisön tuomioistuimelle:
1. Onko direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 2 kohta, jossa säädetään levitysoikeudesta, pätemätön?
2. Onko direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 2 kohta esteenä sille, että jäsenvaltio säilyttää oikeuksien kansainvälisen sammumisen lainsäädännössään?
EYT:n ratkaisu
EYT tarkasteli ensin toista kysymystä ja totesi direktiivin 4 artiklan 2 kohdan sanamuodon olevan yksiselitteinen. Siinä ei anneta jäsenvaltioille valtuuksia säätää muunlaisesta levitysoikeuden sammumista koskevasta säännöstä kuin siitä, joka koskee levitysoikeuden sammumista yhteisössä. EYT huomautti, että direktiivillä pyritään osaltaan takaamaan sisämarkkinoiden toiminta, ja yksittäisen jäsenvaltion oikeus säätää levitysoikeuden sammumisesta eri tavoin rajoittaisi tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta.
Tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kansalliset säännöt, joiden mukaan teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden levitysoikeus sammuu, kun kyseisen teoksen oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan saattaa tämän teoksen markkinoille yhteisön ulkopuolella, ovat ristiriidassa kyseisen säännöksen kanssa.
Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohdalla EYT arvioi direktiivin perustamissopimuksen mukaisuutta. EYT totesi, että direktiivillä pyritään selvästi perustamissopimuksessa määrättyihin tavoitteisiin. Sen avulla pyritään varmistamaan, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy. Jäsenvaltioiden tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien lakien yhdenmukaistaminen edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Direktiivillä ei myöskään rikota kansainvälisiä sopimuksia tai kilpailuoikeuden määräyksiä. Direktiivi on myös oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään, joka on vapaan liikkuvuuden esteiden poistaminen yhteisön alueella.
Tarkastelussa ei ilmennyt seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa direktiivin 4 artiklan 2 kohdan pätevyyteen.
Tuomioistuimen suuri jaosto toimien kokoonpanossa: presidentti Skouris, Jann, Timmermans, Rosas, Malenovský, Puissochet, Schintgen, Colneric, von Bahr, Arestis (esittelevä tuomari), Klučka, Lõhmus ja Ó Caoimh
Julkisasiamies: Sharpston
Viitattu oikeuskäytäntö: ei viittauksia immateriaalioikeuden alalla