Ennakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä 10.10.2014/LMA/TV
Freiburgin yliopisto (Albert-Ludwigs-Universität Freiburg) julkaisi Freiburgin antologia (Freiburger Anthologie) kokoelman vuosien 1720 ja 1933 väliseltä ajalta peräisin olevista runoista. Antologian perustana oli professori Knoopin laatima runoluettelo, Saksan kirjallisuuden 1100 tärkeintä runoa 1730–1900 (Die 1100 wichtigsten Gedichte der deutschen Literatur zwischen 1730 und 1900), joka oli julkaistu internetissä. Runoluettelo sisälsi mm. kunkin runon nimen, kirjoittajan, alkusäkeen ja julkaisuvuoden. Runot oli valittu noin 20 000 runon joukosta sen perusteella kuinka monessa aikaisemmassa antologiassa ne esiintyivät ja miten paljon niihin oli viitattu relevantissa kirjallisuudessa. Runoluettelon laatimiseen oli kulunut noin kaksi ja puoli vuotta, ja sen kustannukset olivat olleet kokonaisuudessaan noin 34 900 euroa. Kustannuksista vastasi Freiburgin yliopisto.
Directmedia toi vuonna 2002 myyntiin CD-ROMin 1000 runoa, jotka jokaisella on oltava (1000 Gedichte, die jeber haben muss). CD-ROMin sisältämistä runoista 876 oli vuosilta 1720–1900 ja niistä 856 oli mukana Knoopin luettelossa, jota Directmedia oli tutkinut kootessaan ja valitessaan runoja.
Knoop ja Freiburgin yliopisto katsoivat, että Directmedia oli rikkonut Knoopin tekijänoikeutta antologian kokoajana ja Freiburgin yliopiston lähioikeutta tietokannan valmistajana. Knoop ja Freiburgin yliopisto nostivat kanteen Directmediaa vastaan. Alioikeus hyväksyi kanteen eikä muutoksenhakutuomioistuin muuttanut alioikeuden ratkaisua.
Directmedia teki revision-valituksen Saksan korkeimpaan oikeuteen, joka hylkäsi valituksen siltä osin kuin se koski Knoopin eduksi annettua tuomiota (tekijänoikeuden loukkaus). Kansallinen tuomioistuin korosti, että Directmedia oli saanut vaikutteita luettelosta kootessaan CD-ROMia. Se päätti pyytää EYT:lta ennakkoratkaisua tietokantadirektiivin (1996/6/EY) tulkinnasta.
Ennakkoratkaisukysymys
Kattaako direktiivin 96/9 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kopioinnin käsite tietokannan aineiston toisintamisen toisessa tietokannassa siten, että ensimmäistä tietokantaa tarkastellaan visuaalisesti ja siitä valitaan tietoja valitsijan henkilökohtaisen näkemyksen mukaisesti vai edellyttääkö se aineistokokonaisuuden fyysistä kopiointia?
EYT:n ratkaisu
EYT totesi, että tietokanta direktiivin perustelukappaleissa verbin kopioida käyttö kopioinnin käsitteen selittämiseksi osoittaa, että lainsäätäjän mielestä käsitteen tarkoituksena on kattaa toimet, jota suorittaessa tietokanta tai sen osa säilyy alkuperäisellä tallennusalustallaan. Lisäksi ilmaisu millä tavalla ja missä muodossa tahansa direktiivin 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa osoittaa, että lainsäätäjä on tahtonut antaa kopioinnin käsitteelle laajan merkityksen.
Laajaa käsitteen hyväksymistä vahvistaa sui generis -oikeuden päämäärä, jonka tarkoituksena on taata henkilölle, joka on tehnyt olennaisen investoinnin tietokannan sisällön keräämiseksi, varmistamiseksi tai esittämiseksi, palkkio investoinnistaan antamalla hänelle suojaa sen tulosten luvatonta käyttöönottoa vastaan. Päämäärän valossa kopioinnin käsitteen on katsottava tarkoittavan tietokannan koko sisällön tai sen osan kaikkea luvatonta käyttöönottamista. On merkityksetöntä, tapahtuuko se teknisesti vai manuaalisesti.
Kopioinnin käsite ei ole riippuvainen suojatun tietokannan sisällön siirtämisen laajuudesta, koska direktiivin mukaisen sui generis -oikeuden perusteella kannatetaan suojaa tietokannan valmistajalle suojatun tietokannan koko sisältöä tai sen olennaista osaa koskevia kopiointitoimia vastaan, myös tietyin edellytyksin sen sisällön epäolennaisen osan kopiointia vastaan.
Sui generis -suoja koskee ainoastaan direktiivin 7 artiklassa tarkoitettua kopiointia ja/tai uudelleenkäyttöä, ei tietojen etsimistä tietokannasta. Tietokannan muodostaja voi varata pääsyn tietokantaansa tietyille henkilöille tai asettaa erityisiä ehtoja, kuten maksuja. Tapauksessa yliopisto pyrkii estämään Knoopin laatiman runoluetteloon sisältyvän aineiston luvattoman toisintamisen, mutta sallii tietojen etsimisen listalta. Lopuksi EYT huomauttaa, että direktiivin säännöksillä ei rajoiteta yhteisön tai kansallisten kilpailusääntöjen soveltamista.
EYT siis tulkitsi direktiiviä siten, että suojatun tietokannan aineiston toisintaminen toisessa tietokannassa voi olla kopiointia, mutta kansallisen tuomioistuimen tulee arvioida asia tapauskohtaisesti.