-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Augstākās tiesas Senāta Administratīvo lietu departaments (Latvia)
Tiivistelmä 15.10.2014/TMS/TV
Tulliasioitsija Schenker oli laskenut sopimuksen perusteella liikkeelle nimissään ja tavaroiden vastaanottaja Rovens SIA:n lukuun tavaramerkillä Nokia varustettuja tuotteita. Riian tullitoimipaikka (Rīgas muitas iestāde) epäili tavaroita väärennöksiksi tarkastuksen yhteydessä. Tulliviranomaiset ottivat tavarat haltuunsa asetuksen 1383/2003 9 artiklan mukaisesti ja lähettivät niistä näytteitä mielipidettä varten Nokia Corp:iin, joka on tavaramerkin haltija. Tulliviranomaiset ilmoittivat menettelystä myös Rovensille.
Nokia Corp. ilmoitti tulliviranomaisille neuvottelevansa Rovensin kanssa mahdollisuudesta soveltaa yksinkertaista menettelyä tavaroiden tuhoamiseen, ja pyysi, että tavaroiden haltuunottoa jatketaan kymmenen päivää. Yhtiö totesi tavarat väärennöksiksi.
Nokia Corp. ja Rovens sopivat tavaroiden tuhoamisesta Rovensin kustannuksella. Sopimus lähetettiin tulliviranomaisille. Tulliviranomaiset totesivat, että Schenker oli syyllistynyt Latvian hallinnollisista rikkomuksista annetun lain tarkoittamaan rikkomukseen, ja määräsivät tälle sakon. Schenker vaati päätöksen oikaisua valtion veroviranomaiselta menestyksettä ja nosti sitten kumoamiskanteen hallintotuomioistuimessa. Se väitti, että EY:n tullimenettelyasetuksen (1383/2003) 11 artiklassa säädetään mahdollisuudesta olla toteamatta, että tavara on väärennetty. Kanne hylättiin ja Schenker valitti edelleen alueelliseen tuomioistuimeen. Alueellisen tuomioistuimen mukaan asetuksen 11 artiklaa ei voitu soveltaa, koska sopimus tavaroiden tuhoamisesta oli tehty vasta sen jälkeen, kun tulliviranomaiset olivat jo suorittaneet tutkimuksen siitä, oliko teollis- ja tekijänoikeuksia loukattu.
Schenker teki kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytävään tuomioistuimeen, joka pyysi EUT:lta tulkintaa asetuksen 1383/2003 11 artiklan tulkinnasta.
Ennakkoratkaisukysymys
Ennakkoratkaisukysymys voidaan tiivistää seuraavasti: Menettääkö toimivaltainen kansallinen viranomainen oikeuden määrätä tullimenettelyasetuksen 18 artiklassa säädetyn seuraamuksen, kuten sakon, tuoteväärennösten maahantuonnista vastaaville, jos oikeudenhaltijan ja maahantuojan suostumuksella on aloitettu 11 artiklassa tarkoitettu yksinkertainen menettely?
EYT:n ratkaisu
EYT:lle toimittamassaan huomautuksessa Schenker katsoi, että asetuksessa ei anneta tulliviranomaisille mahdollisuutta määrätä seuraamuksesta, jos teollis- ja tekijänoikeuden haltijan ja maahantuojan välillä on aloitettu yksinkertaistettu menettely. Se perusteli näkemystään sillä, että kyseisten tavaroiden tuhoaminen on jo sellaisenaan seuraamus eikä mainituilla viranomaisilla ei ole oikeuksia puuttua yksityisten toimijoiden väliseen riitojen ratkaisuun. Lisäksi Schenker kyseenalaisti tavaramerkin haltijan yksipuolisen ilmoituksen riittävän todistusarvon asetuksessa tarkoitetun teollis- ja tekijänoikeuden loukkauksen toteamiseksi ja seuraamuksen määräämiseksi.
EYT totesi, että yksinkertaistettu tuhoamismenettely on säädetty niiden haittojen korvaamiseksi, jotka liittyvät menettelyn kestoon ja varastointikustannuksiin. Menettelyn avulla oikeudenhaltija voi epäiltyjen tavaroiden haltijan, hallussapitäjän tai omistajan suostumuksella saada nämä tavarat tuhotuksi tulliviranomaisen valvonnassa, ilman, että olisi aloitettava menettely sen toteamiseksi, onko teollis- ja tekijänoikeutta loukattu kansallisten säännösten mukaisesti.
Tavaroiden tuhoamista valinnaisessa menettelyssä, joka edellyttää sekä tavaramerkin haltijan että maahantuojan suostumusta, ei voida pitää seuraamuksena, jonka kansallinen viranomainen on määrännyt soveltamalla seuraamusjärjestelmää, jonka jäsenvaltiot ovat velvollisia ottamaan käyttöön 18 artiklan nojalla. Toimivaltainen kansallinen viranomainen ei siis menetä oikeutta määrätä seuraamusta, kuten hallinnollista sakkoa, sille joka on vastuussa tuotteiden tuonnista yhteisön tullialueelle.
EYT painotti, että asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta käy ilmi, että teollis- ja tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden tuonti yhteisön tullialueelle tulisi olla yleensä kiellettyä. Lisäksi asetuksen 18 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat seuraamukset asetuksen säännösten rikkomisesta.
Lisäksi EYT totesi oikeudenhaltijan ilmoituksen riittävyydestä, että sen osalta sovelletaan siinä jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä, jonka alueella tavarat ovat jossakin asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa.