-verkkolehti
Tapauksessa kantajana ollut esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry vaati välitystuomion osittaista kumoamista pätemättömyysperusteella. Välimiesoikeus oli velvoittanut vastaajana ollen Suomen Viihdelaitteet Oy:n maksamaan äänitteiden käytöstä tekijänoikeuslain 47 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvausta, mutta Gramex ry ei ollut tyytyväinen siihen, miten välimieosoikeus oli määritellyt korvauksen.
Kiistanalainen korvaus koski vuosina 1991-1994 harjoitetusta musiikiautomaattitoiminnasta maksettavia korvauksia. Kantaja oli vaatinut laitekohtaisen kuukausikorvauksen vahvistamista ja välimiesoikeuden velvoittamaan vastaajan maksamaan korvausta tätä laskennallista perustaa käyttäen. Välitystuomion perusteluissa oli mainittu täysimääräisen taannehtivan korvauksen laskennallisena lähtökohtana pidettävän 40 markan kuukausittaista korvausta kultakin automaatilta kanteessa vaaditusta ajankohdasta. Tämä olisi tarkoittanut noin 500 000 markan summaa. Välimiesoikeus päätyi kuitenkin pitämään kohtuullisena kokonaiskorvauksena 250 000 markkaa.
Gramex ry vaati välitystuomion osittaista kumoamista sillä perusteella, että välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa sovittelemalla oma-aloitteisesti korvausta. Suomen viihdelaitteet Oy ei ollut oma-aloitteisesti vaatinut korvausmäärän sovittelua, joten Gramex ry:n mukaan välimiesoikeus oli antanut oikeussuojaa enemmän kuin on vaadittu. Toisin sanoen dispositiivisissa riita-asioissa noudatettavaa vaatimistaakkaa olisi rikottu. Tällä perusteella Gramex ry vetosi välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa välitystuomion kumoamisperusteeksi säädettyyn välimiesten toimivallan ylitykseen. Kantajat vetosivat myös samaisen säännöksen 4 kohdan mukaiseen kumoamisperusteeseen, jonka mukaan välitystuomio tulee kumota, jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Kantajien mukaan se, että sovitteluvaatimusta ei ollut esitetty ja sovittelun edellytyksistä ei ollut käyty keskustelua johti siihen, että välimiesoikeus oli rikkonut kontradiktorista periaatetta ja ei ollut antanut mahdollisuuksia asian ajamiseen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, jonka mukaan välimiesoikeus ei ollut ylittänyt toimivaltaansa korvausten määrittämisessä. Käräjäoikeus perusti ratkaisunsa siihen, että lain esitöiden mukaan tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisten korvausten tulee olla kaikki olosuhteethuomioon ottaen kohtuullisia. Käräjäoikeus katsoo lisäksi, että kummankin todistajan ja kuultavan kertomusten mukaan kantajan vaatimia korvauksia oli välimiesmenettelyssä paljoksuttu ja vastaaja oli siltä varalta, että se vastoin luuloa katsottaisiin korvausvelvolliseksi, esittänyt vastatarjouksena vaadittua ja tuomittuakin alemman laitekohtaisen korvausmäärän. Eräs kuultava ja todistaja olivat lisäksi kertoneet, että välimiesmenettelyssä oli tehty myös nimenomainen kohtuullistamisvaatimus.
Käräjäoikeus katsoi, että huolimatta siitä, että välitystuomion perusteluissa on mainittu täysimääräisen taannehtivan korvauksen laskennallisena lähtökohtana pidettävän 40 markan kuukausittaista korvausta kultakin automaatilta kanteessa vaaditusta ajankohdasta, välimiehillä on ollut oikeus vahvistaa edellä mainitut kohtuulliset kokonaiskorvaukset. Käräjäoikeus katsoi lisäksi jääneen näyttämättä, että välimiesmenettelyssä olisi rikottu vastapuolen kuulemisvaatimusta.