Tanskalaisen osakeyhtiö A:n ja suomalaisen J:n yhteisesti V:ta vastaan ajamasta kanteesta kihlakunnanoikeus oli lausunut selvitetyksi, että V oli tehnyt sanan ”Thermoskum” eristystarkoituksiin käytettävän vaahtomuovin tavaramerkiksi Suomessa rekisteröineen yhtiön asiamiehenä toimineen J:n kanssa 1.4.1969 voimaan tulleen sopimuksen, jonka mukaan V:lla oli ollut yhtiön piiriedustajana oikeus itsenäisesti suorittaa ”Thermoskum”-vaahtomuovilla lämpö- ja äänieristystöitä Pohjois- ja Keski-Suomessa. V oli sitoutunut eristystöitä tehdessään käyttämään ainoastaan mainittua muovieristettä.
Saatuaan 4.5.1970 merkityksi kaupparekisteriin käyttämänsä toiminimen Lapin Thermoskum Insinööritoimisto V oli suorittaessaan viimeksi mainitun sekä eräiden rekisteröimättömien yritysten nimissä eristystöitä loukannut mainitun rekisteröidyn tavaramerkin haltijan ja sen asiamiehen oikeutta tavaramerkkiin suorituttamalla töitä ”Thermoskum”-tunnusmerkin turvin. Eristys oli lisäksi useissa tapauksissa suoritettu muita raaka-aineita käyttäen.
Kihlakunnanoikeus, jossa A ja J yhdessä sekä V olivat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, oli kieltänyt V:ta käyttämästä missään muodossa liiketoiminnassaan tavaramerkkiä ”Thermoskum” sekä velvoittanut V:n korvaamaan A:n ja J:n yhteiset oikeudenkäyntikulut.
V haki muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. HO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä muulla tavoin kuin että V:n yhtiölle A ja J:lle näillä kihlakunnanoikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista maksettavaksi tuomittu määrä alennetaan. Kihlakunnanoikeuden päätös jäi näin muutettuna tavaramerkkilain 38 §:n 1 momentin nojalla voimaan. Asian laatuun nähden asianosaiset saivat pitää heillä HO:ssa olleet kulut vahinkonaan.
(JT)