-verkkolehtiTeknikko K ja Asko-Upo Oy olivat yhtämielisiä siitä, että K:n työkalua koskeva keksintö oli työsuhdekeksintö. Tapaukseen johtanut erimielisyys liittyi kohtuullisen korvauksen määrään.
K esitti kohtuulliseksi korvaukseksi 380 000 markkaa. Hänen mukaansa keksinnön käyttöönotto mahdollistaisi 792 000 markan vuosittaisen säästön johtuen henkilöstövähennyksistä.
Asko-Upo Oy esitti voivansa maksaa 32 000 markkaa kohtuullisena korvauksena huolimatta siitä, että se katsoi korvauksen sisältyneen ennakoituna K:n kuukausipalkkaan.
RO oli katsonut, että korvauksen määrittelyssä lähtökohtana tuli pitää keksinnön mukaisen laitteen arvoa.
Lisäksi RO oli katsonut, ettei Asko-Upo Oy:n työsuhdekeksintöjä koskevaa ohje- ja korvaussääntöä voitu soveltaa tässä tapauksessa, sillä se oli saatettu voimaan vasta K:n keksintöilmoituksen jälkeen. Asko-Upo Oy oli säännössä esittänyt, että sitä tulisi soveltaa taannehtivasti. Kohtuullinen korvaus ei ollut myöskään sisältynyt K:n palkkaan.
RO oli velvoittanut Asko-Upon maksamaan K:lle 80 000 markkaa kohtuullisena korvauksena. RO oli arvioinut työkalujen arvioiduksi kokonaisvalmistusmääräksi 17 vuoden patenttiaikana 800 kappaletta. RO oli kertonut tämän luvun työkalun valmistushinnalla (25 000 mk), ja todennut, että tästä summasta kohtuullinen korvaus K:lle olisi 4 promillea, eli 80 000 mk.
HO yhtyi RO:n päätökseen.
SR