-verkkolehtiA Oy oli L:lle, NA:lle ja NE:lle toimituttamansa haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että sen palveluksessa työsuhteessa toiminut L, jonka tehtävänä oli yhtiön valmistamien, tavaramerkillä VeSa-elementti varustettujen rakennuselementtien myynti koko maassa, oli yhtiön toukokuussa 1978 saaman tiedon mukaan yhdessä NA:n ja NE:n kanssa perustanut Vesa-Elementti Oy -nimisen osakeyhtiön, jonka toimialaksi oli merkitty rakennuselementtien valmistus ja markkinointi.
Sanotun yhtiön yhtiömiesten toimesta oli valmistettu myyntiesite, josta ilmenevat elementtien rakennepiirustukset olivat täysin samanlaiset kantajayhtiön laadituttamien piirustusten kanssa. Edelleen kantajayhtiö oli lausunut, että se oli ryhtynyt kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita tavaramerkin vakiinnuttaminen yleensä edellytti. Kuitenkin L oli, erottuaan kantajayhtiön palveluksesta, ottanut käyttöönsä sekä sanotun tavaramerkin että kantajayhtiön tarkoituksiin suunnitellun elementtiratkaisun, eikä ollut kertonut kantajayhtiölle aikeestaan perustaa oma yhtiö.
Sen vuoksi ja koska L, NA ja NE perustamalla mainitun yhtiön sekä valmistamalla ja myymällä kantajayhtiön itselleen vakiinnuttamalla tavaramerkillä varustettuja elementtejä olivat rikkoneet tavaramerkkilakia ja vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annettua lakia, oli A Oy vaatinut, että L:a, NA:ta ja NE:tä kielletään käyttämästä perustamansa yhtiön valmistamissa ja myymissä tuotteissa tavaramerkkinä nimeä Vesa Elementti Oy, ja että heidät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajayhtiölle aiheutunut vahinko.
Kihlakunnanoikeus oli katsonut selvitetyksi, että L, NA ja NE olivat yhdessä perustaneet Vesa-Elementti Oy nimisen osakeyhtiön, sittemmin Vele-Elementti Oy, ja markkinoidessaan käyttäneet tavaramerkkiä Vesa-Elementti, jota tavaramerkkiä myös A Oy oli käyttänyt markkinoidessaan vastaavia tuotteita.
Kihlakunnanoikeus oli katsonut sen sijaan jääneen näyttämättä, että L:n, NA:n ja NE:n menettelyä olisi pidettävä vilpillisenä kilpailuna tai että L, ottaen huomioon hänen osuutensa kyseisten elementtien valmistuksen aloittamisessa sekä hänen tosiasiallisen, itsenäisen asemansa A Oy:öön nähden, olisi käyttänyt hyväkseen sellaista A Oy:n liike- tai ammattisalaisuutta, jonka hän oli saanut tietoonsa markkinoidessaan kyseisiä elementtejä, taikka että A Oy olisi rekisteröimällä mainitun tavaramerkin tai sen vakiinnuttamisella saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus oli hylännyt kanteen toteennäyttämättömänä.
A Oy haki muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. HO katsoi, että koska L, NA ja NE eivät olleet selostetulla menettelyllään rikkoneet vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annettua lakia eikä kysymyksessä oleva tavaramerkki ollut vakiintunut A Oy:n tavaroiden tunnusmerkiksi, ei sitä lopputulosta, johon kihlakunnanoikeus oli päätynyt, ollut syytä muuttaa.
(JT)