Diplomi-insinööri L oli kehittänyt ja patentoinut kaksi laitetta ollessaan töissä Outokummulla. Oikeusjuttu syntyi osapuolten erimielisyyksistä liittyen työsuhdekeksinnöstä työntekijälle maksettavaan kohtuulliseen korvaukseen.
HO vahvisti RO:n päätöksen, että L:llä oli ”oikeudellinen tarve” saada vahvistetuksi jäljellä olevalta patenttiajalta keksinnöistä mahdollisesti tulevien korvausten määräämisen peruste ja lausui, että jäljellä olevalta patenttiajalta tuleva korvaus tuli laskea myyntituloista 10 prosentin lisenssiarvon ja 18 prosentin työsuhdekertoimen mukaan. Lisäksi patenttilisenssien myynnistä tulisi korvata 18 prosenttia kauppahinnasta. HO katsoi myös Outokummun todellisia myyntituloja, ja totesi niiden perusteella, että Outokummun tuli maksaa L:lle jo kuluneelta patenttiajalta yhteensä 423 727 markkaa.
HO katsoi kohtuulliseksi peruskorvaukseksi keksintöjen käyttämisestä Outokummun omassa tuotannossa 17 vuoden patenttiajalta yhteensä 500 000 markkaa.
Toisin kuin RO, HO ei katsonut, että laissa oli perustetta L:n vaatimalle korvaukselle mahdollisiin ”tietotaitolisensseihin” kohdistuvista myynneistä.
SR