-verkkolehtiSkannattu. Tietokantaan 9.5.2005/phh
Hovioikeus on jutun asiakirjoista saanut tietää seuraavaa:
S on Studiolasi Oy:lle 2.12.1980 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa kanteenaan lausunut, että hän oli marraskuussa 1977 laatinut yhtiölle sen toimeksiannosta kolmen eri kokoisen, joskin samanmuotoisen taidelasimaljan mallipiirustukset. Yhtiön tuli valmistaa maljat Postipankille, joka käyttäisi niitä liikelahjoina. S:n suunnittelutyö oli ollut siis erikoistyötä, josta suunnittelijan tuli saada erillinen korvaus. Tuon korvauksen vaatimisesta S ei ollut myöhemminkään luopunut. S:n korjattua yhtiön pyynnöstä mallipiirustuksia useita kertoja piirustukset olivat valmistuneet lopullisesti marraskuun lopussa 1977.
Asianosaisten 1.6.1977 allekirjoittaman yhtiön toimesta valmistettävien tuotteiden suunnittelua ja markkinointia koskevan sopimuksen mukaan S sai suunnittelemiensa yhtiön tuotteiden myynnistä royaltypalkkiota viisi prosenttia liikevaihtoverolla vähennetystä myyntihinnasta. Sopimusta tehtäessä oli edellytetty, että S toimisi yhtiön palveluksessa työsuhteisena suunnittelijana.
Kun sanotunlaista työsuhdetta ei ollut syntynyt, S oli asianomaisella alalla noudatettavien Taideteollisuusryhmä TKO r.y:n muotoilutyön korvausmenettelyä koskevien ohjeiden ja yleisen käytännön mukaan saava suunnittelutyöstä sovitun royaltypalkkion lisäksi kertakaikkisen suunnittelukorvauksen. Kohtuullinen suunnittelukorvaus oli 6.000 markkaa kultakin mainitulta mallilta. Koskei yhtiö ollut suorittanut S:lle suunnittelukorvausta, hän oli antanut korvauksen perimisen lakimiehen tehtäväksi. Niinpä asianosaiset olivat 27.11.1979 sopineet, että yhtiö suoritti malleista kertakaikkisen suunnittelukorvauksen korotettuna royalty-palkkiona. Tämän sopimuksen Postipankkikin oli osaltaan hyväksynyt. Royaltypalkkioksi oli tuolloin sovittu 10 prosenttia yhtiön laskutuksen 14 prosentin liikevaihtoverolla vähennetystä nettoarvosta.
Pankin ilmoitettua heti tilaavansa kutakin mallia 50 kappaletta yhtiön tuli sopimuksen mukaan suorittaa S:lle välittömästi 10 prosentin royaltyennakko kultakin tilatulta maljalta. Lisaksi tuon sopimuksen mukaan mallien käyttö- ja hyödyntämisoikeus siirtyi yhtiölle tekijänoikeuden säilyessä muotoilijalla. Yhtiö oli maksanut S:lle sovitun 2.268,50 markan royaltyennakon 7.12.1979.
Vasta vuoden 1980 alkupuolella yhtiö oli pystynyt toimittamaan pankille vain 10 maljaa jo tilatun määrän asemesta. Viimeksi mainitun sopimuksen solmimisen edellytyksenä oli ollut, että pankki tilaa kutakin maljaa sata kappaletta vuodessa ja että maljan hintaan lisättiin korotettu royaltypalkkio. Yksinomaan yhtiön viivyttelystä johtui, ettei yhtiö ollut toimittanut pankille sen jo tilaamia maljoja. Viivyttely saattoi johtaa siihen, että pankki peruisi tilauksensa. Todennäköisesti yhtiön työntekijöiden ammattitaito ei riittänyt maljojen valmistukseen, ja oli ilmeistä, ettei yhtiö pystyisi lainkaan toimittamaan maljoja pankille. Sopimuksen ehdot eivät siten olleet täyttyneet yhtiöstä johtuneista syistä, eikä S ollut velvollinen noudattamaan kohtuuttomaksi osoittautunutta sopimusta. Yhtiön edustajien oli täytynyt olla sopimusta tehtäessä tietoisia siitä, ettei yhtiö kykenisi täyttämään sopimuksen ehtoja. Näin ollen yhtiön oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota sanottuun sopimukseen.
Sen vuoksi S on vaatinut, että 27.11.1979 solmittu sopimus julistettaisiin mitättömäksi, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle kertakaikkisena suunnittelukorvauksena kultakin mallilta 6.000 markkaa eli yhteensä 18.000 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, että kunkin mallin käyttö- ja hyödyntämisoikeuden vahvistettaisiin kuuluvan S:lle ja että hänellä selitettäisiin olevan oikeus saada kustakin suunnittelemastaan yhtiön pankille myymästä maljasta 1.6.1977 tehdyn sopimuksen mukainen viiden prosentin royaltypalkkio.
Yhtiö on kannetta vastustaessaan lausunut muun ohessa, että asianosaiset olivat sopineet 1.6.1977 allekirjoitetulla sopimuksella, että S:lle maksetaan suunnittelutyöstä tuossa sopimuksessa mainittu viiden prosentin royaltypalkkio. S ei ollut näin sovitun palkkion lisäksi oikeutettu saamaan kertakaikkista suunnittelukorvausta. Pankki ei ollut vielä lopullisesti hyväksynyt S:n suunnittelemia malleja. Asianosaiset olivat 27.11.1979 tosin sopineet royaltypalkkion korottamisesta 10 prosentiksi, mutta korotuksella ei ollut ollut tarkoitus korvata S:n mainitsemaa kertakaikkista suunnittelukorvausta, vaan korotus oli johtunut lähinnä hyväntekeväisyydestä. Yhtiö oli maksanut S:lle 27.11.1979 tehdyn sopimuksen mukaisen royaltyennakon, vaikka pankki oli tilannut pelkästään suurikokoisinta maljaa 20 kappaletta.
Yhtiön vaadittua vielä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeus on ratkaissut jutun tähän liitetyllä päätöksellä.
S on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. Yhtiö on vastannut muutoksenhakemukseen.
H o v i o i k e u s on tutkinut jutun ja katsoo, ettei ole syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen muuttamiseen. S velvoitetaan suorittamaan Studiolasi Oy:lle korvaukseksi vastineen hovioikeuteen toimittamisesta aiheutuneista kuluista neljäsataa markkaa.
KRISTIINAN KIHLAKUNNANOIKEUDEN PÄÄTÖS 19.2.1981 § 71
Kihlakunnanoikeus on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Studiolasi Oy niminen osakeyhtiö ja suunnittelija S ovat kesäkuun 1 päivänä 1977 tehneet sopimuksen Studiolasi Oy:ssä valmistettavien tuotteiden suunnittelusta ja markkinoinnista ja tällöin muuan muassa sopineet suunnittelija S:n palkkioksi tuotekoodilla 1.000 – 1.999 merkittyjen tuotteitten myynnistä royaltykorvauksena viisi prosenttia netto miinus liikevaihtovero.
Vielä kihlakunnanoikeus katsoo selvitetyksi, että mainittu yhtiö ja S ovat helmikuun 19 päivänä 1980 allekirjoitetun muistion mukaan sopineet marraskuun 27 päivänä 1979 S:n Postipankille suunnittelemista malleista, että yhtiö suorittaa S:lle suunnittelusta royalty palkkion, joka on 10 prosenttia laskutuksen nettoarvosta vähennettynä liikevaihtoverolla 14 prosentilla sekä että yhtiö suorittaa ennakkoa sanotun palkkion 50 kappaleesta mallitilauksen saavuttua yhtiölle ja että ennakkomäärien tultua suoritetuksi siirrytään normaaliin käytäntöön aikaisemman sopimuksen mukaisesti sekä vielä sopineet, että S:n Postipankille suunnittelemien mallien käyttö- ja hyödyntämisoikeus siirtyy mainitulle yhtiölle ja tekijänoikeus malliin säilyy muotoilijalla. Edelleen kihlakunnanoikeus katsoo selvitetyksi, että yhtiö on maksanut S:lle mainitun ennakon 2.268,50 markkaa sopimuksen mukaisesti.
Sen vuoksi ja kun on jäänyt näyttämättä, että sanottu osakeyhtiö olisi menetellyt kunnian vastaisesti ja että sen olisi arvotonta vedota edellä mainittuihin sopimuksiin ja kun on jäänyt näyttämättä, että olisi sovittu suunnittelupalkkiona kultakin taidelasimaljalta kertakorvauksena 6.000 tuhatta markkaa ja S:n Postipankille suunnittelemien mallien käyttö- ja hyödyntämisoikeus helmikuun 19 päivänä 1980 tehdyn sopimuksen mukaisesti kuuluu sanotulle osakeyhtiölle ja tekijänoikeus S:lle, kihlakunnanoikeus harkitsee oikeaksi hylätä kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittaa S:n korvaamaan Studiolasi Oy:n oikeudenkäyntikulut kolmellatuhannella kahdellasadalla seitsemälläkymmenelläyhdeksällä (3.279) markalla 50 pennillä. Maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen S:n kuulustuttamalle todistajalle L:lle maksetaan valtion varoista päivärahana 20 ja matkakuluina 2,60 eli yhteensä kaksikymmentä kaksi (22) markkaa 60 penniä, mikä jää valtion vahingoksi.
Valtion varoista maksetaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen S:n avustajaksi määrätylle asianajajalle kuluina 842,50 ja kohtuullisena palkkiona 3.200 eli yhteensä neljätuhatta neljäkymmentäkaksi (4.042) markkaa 50 penniä, mikä jää jutun näin päättyessä valtion vahingoksi.