HO 27.12.1985 nro 1968

Instanssin nimiHO
Instanssin kaupunkiVaasa
DiaarinumeroS84/486
Ratkaisun päivämäärä27.12.1985
Tuomion numero1968
Laki, lainkohtaTekijäL 1 §, 56 § sekä 57 § 3 mom
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)TH
Osapuolet, vastaaja(t)TH

Skannattu teksti. Tietokantaan 29.9.2004/phh

ASIA
Tekijänoikeuden loukkaukseen perustuva korvaus ym

Hovioikeus on saanut asiakirjoista kysymyksessä olevilta osin tietää seuraavaa:

Kanne n:o 1
T on H:lle joulukuun 1 päivänä 1988 tiedoksi toimitetuin haastein ja kannetta kehittäessään raastuvanoikeudessa lausunut, että hän oli alkanut kerätä Martta Wendelinin piirtämiä postikortteja 1970-luvun alussa. Vuonna 1976 T oli aloittanut korttien luetteloinnin yhdessä kahden muun henkilön kanssa. H oli tullut mukaan luettelointityöhön vuonna 1977 ryhtyen työn koordinaattoriksi. Työn aikana ryhmän jäsenet olivat tehneet luetteloita, joita oli kierrätetty ryhmän muilla jäsenillä, jotta kukin oli saattanut tehdä täydennyksiä luetteloon omien korttiensa päätyyppien ja variaatioiden mukaan. Vuonna 1979 H oli yrittänyt saada Wendeliniltä lupaa luettelon julkaisemiseen, mutta Wendelin ei ollut hänelle vastannut.

Vuonna 1992 T oli hakenut Wendeliniltä ryhmän kaikkien jäsenten nimiin luvan luettelon julkaisemiseen. Kun ryhmän kaksi muuta jäsentä eivät olleet halunneet tulla mukaan luettelon kustantamiseen, T ja H olivat suullisesti joulukuussa 1982 sopineet luettelon kustantamisesta kahdestaan. Siina tarkoituksessa T oli hakenut Helsingin liikevaihtoverotoimiston ennakkopaatoksen luettelon myynnin liikevaihtoverovapaudesta. Samoin T oli hakenut apurahoja teosta varten, tosin tuloksetta. T ja H olivat sopineet siitä, että H hoitaa puhtaaksikirjoituksen, mihin tarkoitukseen hän oli lainannut T:n sähkökirjoituskoneen, ja kirjapainoon viemisen. Luettelon ilmiasun T ja H ideoivat yhdessä. Myös tietojen keraamisessa T:n panos luettelon aikaansaamiseen oli ollut olennainen.

Huolimatta kerrotusta, vuosia kestäneestä yhteistyöstä, josta H oli kirjeissään monesti ja julkisissakin kirjoituksissa puhunut, H oli julkaissut luettelon 3.8.1983 vain omissa nimissään ja yksin luettelon kustantaen.

Sen vuoksi ja kun T on katsonut, että hän ja H olivat yhdessä luoneet kyseisen teoksen heidän osuuksiensa muodostamatta itsenäisiä teoksia ja että tekijänoikeus siten oli illä yhteisesti, T on vaatinut, että H velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi tekijänoikeuden loukkaamisesta 10.000 markkaa, saamatta jääneestä myyntitulosta kustannussopimuksen perusteella 58.928 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 5.1.1984 lukien, sekä luovuttamaan hänelle puolet luettelosta otetuista vapaakappaleista eli 50 vapaakappaletta tai vastaavan määrän rahassa.

Kanne n:o 2
H on T:lle joulukuun 27 päivänä 1983 tiedoksi toimitetuin vastahaastein ja kannetta raastuvanoikeudessa kehittäessään lausunut, että T oli avustanut häntä kyseisen, ”Luettelo Martta Wendelinin piirtämistä postikorteista” -nimisen luettelon tietojen keräämisessä, johon luetteloon H on katsonut itsellään olevan yksin tekijänoikeus. T oli tästä huolimatta muun muassa keräilylehti Apollossa ja Keräilyssä maininnut itsensä mainitun kirjan tekijäksi H:n lisäksi loukaten siten H:n tekijänoikeutta. T oli alkanut mainostaa H:n kirjaa ennakkoon ja kerätä tilauksia ja ennakkomaksuja myyden siten 54 sidottua ja numeroitua, 120 markan hintaista kirjaa ja 36 nidottua 80 markan hintaista kirjaa eli kirjoja yhteensä 9.360 markan arvosta maksaen niistä H:lle vain 3.280 markkaa ja jättäen siten tilittämättä 6.080 markkaa. Kirjaa julkistettaessa 3.8.1983 T oli lisäksi ottanut myyntiinsä 200 kappaletta kirjaa nidottuna eli kirjoja 16.000 markan arvosta. T ei ole suostunut tilittämään niistä saamiaan ennakkomaksuja eikä palauttamaan myymättä jääneitä kirjoja.

Sen vuoksi H on vaatinut, että T velvoitetaan hänelle suorittamaan hyvityksenä tekijänoikeuden loukkaamisesta ja sen hänelle aiheuttamasta kärsimyksestä ja muusta haitasta 15.000 markkaa laillisine korkoineen sekä kirjoista maksamatta jääneet yhteensä 22.080 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.9.1983 lukien.

H on T:n kanteesta kuultuna lausunut, että joskin niin T kuin muutkin ryhmään kuuluneet keräilijät olivat tasavertaisesti osallistuneet luettelon tietojen keräämiseen, itse luettelo, sen muoto ja rakenne ovat H:n yksin suunnittelemat ja tekemät. T ei ollut lainkaan osallistunut teoksen luomistyöhön eikä hänen panoksensa ollut sellainen, että se olisi ylittänyt tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetun teoskynnyksen. Tekijänoikeuskysymystä arvioitaessa Wendelinin luvan pyytäminen, liikevaihtoverotoimiston ennakkopäätöksen hakeminen, apurahojen hakeminen ja kirjoituskoneen lainaaminen ovat merkityksettömiä. H on kiistänyt, että hänen ja T:n välillä olisi syntynyt kustannussopimusta. Tosin hän oli ainakin kolme kertaa pyytänyt T:lta rahaa, koska teoksen valmistumisesta oli syksystä 1982 alkaen ollut kuluja. H on kiistänyt T:n kanteen.

T on H:n kanteesta kuultuna myöntänyt tosin saaneensa mainitut 200 nidottua kappaletta luetteloa myyntiin. Hänen H:lle suorittamansa 3.280 markkaa eivät ole olleet tilityksiä ennakkomaksuista, vaan painatuskuluihin tarkoitettuja ja H:n pyynnöstä tälle kustannussopimuksen mukaisesti lähetettyjä varoja. T on kiistänyt H:n kanteen.

Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on myönnettyään hakemuksista T:lle ja H:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrättyään asianajaja TK:n T:n ja vs. yleisen oikeusavustajan PJ:n H:n oikeusavustajaksi, on ratkaissut jutun tähän tarpeellisin osin liitetyn päätös jäljennöksen mukaisesti.

Liite A.

T ja H ovat kumpikin kohdaltaan hakeneet muutosta raastuvanoikeuden päätökseen toistaen raastuvanoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Vs. yleinen oikeusavustaja PJ on samalla vaatinut T:n velvoittamista suorittamaan Kokkolan kaupungille yleisen oikeusavustajan arvioitu palkkio H:n avustamisesta hovioikeudessa.

Asianosaiset ovat vastanneet toistensa muutoksenhakemuksiin.

H o v i o i k e u s, jolla on ollut nähtävinä H:n sille pyynnöstä toimittamat, raastuvanoikeudessakin esillä olleet kaksi kasinkirjoitettua postikorttiluetteloluonnosta ja painettu postikorttiluettelo, on tutkinut jutun ja katsoo, ettei ole syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä.

Valtion varoista suoritetaan asianajaja TK:lle palkkioksi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen T:n avustamisesta hovioikeudessa kohtuullisiksi harkitut 800 markkaa.

Jutun näin käyden ei Kokkolan kaupungille tule korvausta maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen H:n oikeudenkäyntiavustajana toimineen yleisen oikeusavustajan arvioidusta palkkiosta.

Postikorttiluetteloluonnokset ja painettu postikorttiluettelo palautetaan asianomaiselle tuomion saatua lainvoiman.

KOKKOLAN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.8.1984

Tarkemmat perustelut ja näyttö:
T on perustellut tekijänoikeusväitteensä lausumalla osallistuneensa siinä määrin luettelon tietojen keräämiseen ja sen ulkoasun ideoimiseen, että häntä on pidettävä sen toisena tekijänä. Tietojen keräämisen osalta on H myöntänyt T:n siihen osallistuneen, joskaan ei siinä määrin, että T sillä perusteella myös olisi luettelon tekijä. T on näyttönä osallisuudestaan tietojen keräämiseen ja luettelon ideoimiseen antanut oikeudelle kirjeenvaihtoa hänen ja muiden keräilijöiden välillä, kaksi Hytösen laatimaa kirjoitusta keräilijöiden lehdistä, erään toisen keräilijän lehtikirjoituksen, jäljennöksen suostumuskirjelmästä, jolla Wendelin T:n pyynnöstä oli antanut T:lle, Hy:lle ja edellä tarkoitetuille kahdelle muulle keräilijälle yhteisesti luvan käyttää hänen kuviaan luettelossa, sekä kuulustuttanut todistajina
Wendelinin kotikunnan, Tuusulan kirjastonhoitaja K:ta sekä liikkeenharjoittaja J:ta. Todistaja K oli ystävystynyt Wendelinin kanssa ja tullut toimimaan tämän avustajana ja neuvonantajana suhteissa kustantajiin ja vastaaviin Osaksi tässä ominaisuudessa ja osaksi koska K:ta kiinnosti luettelon laatiminen, oli hän siitä ollut yhteydessä sekä H:een että T:een, viimeksi mainittuun kuitenkin enemmän. Heidän panoksestaan luettelon valmistamisessa on hän kertonut kummankin olleen käyntiin panevia voimia ja aktiivisia. T:n panos oli henkisesti kuitenkin painavampi, koska T:lla oli enemmän kortteja ja asuinpaikkansa vuoksi parhaat olosuhteet korttien keraamiselle ja niitä koskevien tietojen hankkimiselle. Luettelon rakenteen ja jäsentelyn osalta, jotka jo olivat pitkälti päätetyt kun todistaja tuli luettelosta tietämään, oli todistajalla käsitys, että ne olivat H:n ja T:n yhteisesti suunnittelemat eikä todistaja osannut sanoa toisen osuutta siinä painavammaksi kuin toisen.

Todistaja piti luettelon laatimistyötä yhteishankkeena, jonka vetäjänä oli T. Todistaja J harjoittaa liikettä keräilyalalla ja kerää itsekin Wendelinin kortteja. J on ollut runsaasti yhteydessä T:een, muttei lainkaan H:een. Todistaja J tiesi heidän keraamisharrastuksestaan ja joulukuusta 1982, että tarkoitus oli julkaista Wendelinin korteista painettu luettelo. Tuolloin olivat T ja H vaimoineen olleet J:lla kylässä, jolloin todistajalle oli tullut selvä käsitys, että T ja H tekevät kirjan yhdessä. J oli pitänyt T:ta uskomattoman aktiivisena korttien ja niitä koskevien tietojen keräämisessä.

J oli käsityksenään lausunut, että T oli kirjan suunnitellut, mutta myös, että H ja T yhdessä olivat päättäneet sen jäsentelystä. Kirjan kustantamisesta yhdessä koskevan väitteensä tueksi on T myös todistaja J:ta kuulustuttanut ja on J kertonut olleensa joulukuun 1982 jälkeen puheissa luettelon kustantamisesta sekä T:n että H:n kanssa. Tuolloin oli ollut aivan selvää, että T ja H yhdessä vastaavat kirjan taloudellisesta puolesta. Asia oli senkin vuoksi tullut esille, kun todistaja oli itse ollut ehdolla kustantajaksi. T on tämän väitteensä tueksi myös viitannut H:lle lähettämiensä rahojen nosto- ja siirtotositteisiin, joihin tekemien merkintöjensä mukaan rahat oli tarkoitettu luettelon valmistuskuluihin.

H on tekijänoikeusväitteensä tueksi ensinnä huomauttanut, että häntä on lähtökohtaisesti pidettävä luettelon tekijänä, koska hänet on painettuun luetteloon siksi merkitty. Hän on asiasta kuulustuttanut todistajana eläkeläinen MU:ta, joka on yksi niistä kahdesta keräilijästä, jotka H:n ja T:n kanssa yhteistyössä keskenään Wendelinin kortteja keräsivät, ja lisäksi myös todistajana talonmies HP:ta. Todistaja MU on kertonut, että hän, H, T, ja eräs neljäs keräilijä olivat keräilyharrastuksensa vuoksi kierrättäneet toisillaan listoja, joilla he selvittivät kortteja ja kortteja koskevia tietoja. Hytöselle oli tässä listojen kierrättämisessä ja selvitystyössä tullut muita keskeisempi asema. Muille tuntui olevan tärkeintä, että heidän lähettämänsä listat kävivät aina myös H:lla. Tämä listojen kierrättäminen oli syntynyt itsestään eikä tapahtunut mitenkään sovitusti. Todistaja ei osannut sanoa, tuliko joltakulta enemmän tietoja vaikeista korteista kuin muilta. Todistaja oli itse ollut ahkerin listojen kierrättäjä. T:lla oli ollut keskeytyksiä listojen edelleen lähettämisessä, josta pisin oli lähes kaksi kuukautta. Todistaja sanoi H:n olleen näppärin, pystyvin, eniten muita auttava, parhaiten korteista tietävä ja selvittelytyön keskipiste. Tämän vuoksi oli H todistajan mielestä luettelon tekijä. H:n laatimista lehtikirjoituksista todistaja sanoi H:n korostaneen niissä muiden osuutta.

Wendelinin antamasta luvasta käyttää kuviaan luettelossa todistaja sanoi, ettei hän ollut antanut suostumustaan luvan hakemiseen. Todistaja P on H:n naapuri ja tuttava eikä harrasta postikorttien keräilyä. Todistaja P on seurannut H:n tekemää luettelon painokuntoon saattamista ja kertonut H:n aloittaneen työn syys-lokakuussa 1982 ja saaneen sen päätökseen keväällä 1983. H:n työmäärä oli ollut todistajan mielestä valtava. H on yksilöinyt mitä hän tässä painoon saattamisen yhteydessä on suorittanut. Tekijänoikeusväitteensä tueksi on H esittänyt oikeudelle tutustumista varten kyseessä olevan painetun luettelon ja kaksi aikaisemmin laatimaansa luetteloa. H on väittänyt, että painetussa luettelossa on sama jäsentely ja rakenne, kuin hänen aikaisemmin laatimissaan. Hän on edelleen väittänyt, että painettu luettelo on laadittu hänen oman korttikokoelmansa perusteella niin, että sitä on vain täydennetty muiden korttien avulla. T:n panos on senkin vuoksi ollut vähäisempi, että T on opintojensa vuoksi välillä ollut sivussa tietojen keräämistyöstä. H on tarkentanut väitettään T:n aiheuttamasta kärsimyksestä ja muusta haitasta lausumalla T:n mustanneen ja panetelleen häntä keräilijäpiireissä, painatuksen suorittaneessa kirjapainossa ja muillakin tahoilla. T on myöntänyt laatineensa lehti-kirjoitukset ilmestyvästä luettelosta.

Toisen kirjoituksen osalta on T lausunut laatineensa sen H:n pyynnöstä ja että H eräässä kirjeessä artikkelin julkaisemisen jälkeen oli lausunut siitä myönteiseen sävyyn.

H:n perustellessa 6.080 markan vaatimustaan suuruuden osalta sillä, että T oli hänelle ennakkoon myymistään kirjoista tilittänyt myyntituloja vain 3.280 markkaa, on T väittänyt rahojen olleen tarkoitetut valmistuskuluja varten eikä mitään tilitystä. T on viitannut tositteissa oleviin merkintöihin. H taas on huomauttanut T:n ne itse tehneen.

Ratkaisu:
Raastuvanoikeus luettelon ulkoasun ja sen sommittelun perusteella katsoo, että luettelo osoittaa sen asteisen henkisen panoksen käyttämistä, että sitä on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisena selittävänä kirjallisena teoksena.

Harkittaessa kysymystä, onko T:lla Hytösen ohella tekijänoikeus luetteloon, raastuvanoikeus katsoo, ettei kysymyksellä kuinka paljon ja millä tavalla T on osallistunut korttien keräämiseen ja kortteja koskevien tietojen selvittämiseen ole asiassa merkitystä. Tässä suhteessa ratkaisevaa on kysymys, onko T riittävästi osallistunut luettelon ulkoasun ideoimiseen. Raastuvanoikeus katsoo tämän jääneen näyttämättä ja siten H:lla yksin olevan tekijänoikeus luetteloon. Todistajien K:n ja J:n kertomuksia tältä osin ei pidetä riittävänä näyttönä, koska he ovat käsityksensä muodostaneet pääasiassa T:n kautta ja ovat kertoneet ristiriitaisesti todistaja MU:n kanssa, joka todistajista parhaiten on voinut verrata H:n ja T:n osuutta asiassa.

Mitä tulee kysymykseen mahdollisesta kustannussopimuksesta, raastuvanoikeus todistaja Jantusen kertomuksen perusteella katsoo H:n sopineen T:n kanssa, että he yhdessä vastaavat luettelon-julkaisemisesta aiheutuvista menoista ja jakavat mahdollisen voiton. Mitä tulee kysymykseen vapaakappaleista, esittely-, mainos- ja vastaaviin tarkoituksiin. Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoo edellä mainitun H:n ja T:n välisen sopimuksen seurauksena olevan myös, että T:lla on oikeus puoleen määrään vapaakappaleista. Mitä tulee T:n H:lle lähettämiin rahoihin, raastuvanoikeus edellä mainitun H:n ja T:n välisen sopimuksen ja T:n tositteisiin tekemien merkintöjen perusteella katsoo, että rahat olivat T:n osuutta valmistusmenoihin eivätkä tilitystä myydyistä kirjoista.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus hylkää T:n kanteen tekijänoikeuden rikkomiseen perustuvilta osin ja H:n kanteesta katsoo T:n rikkoneen H:n tekijänoikeutta luetteloon ilmoittamalla laatimissaan lehtiartikkelissa … Apollo-lehden numerossa 2 vuonna 1983 ja lehti-ilmoituksessa Apollo-lehdessä tarkemmin selvittämättä jääneessä numerossa itsensä H:n ohella luettelon tekijäksi. Mikäli tekijänoikeuden rikkominen ei ole tapahtunut luetteloa käyttämällä, on korvausvelvollisuuden edellytyksenä tekijänoikeuslain 57 §:n 3 momentin ja 56 §:n mukaan, että rikkominen on tapahtunut tahallaan tai törkeästä varomattomuudesta. T:n tekijänoikeusrikkomus ei ole tapahtunut H:n luetteloa käyttämällä. Raastuvanoikeus katsoo lisäksi selvitetyksi, ettei rikkominen ole tapahtunut tahallaan tai törkeästä varomattomuudesta, koska T:lla, ottaen huomioon hänen ja H:n laaja yhteistyöaineiston keräämisessä ja selvittämisessä, H:n laatimat heidän yhteistä panosta korostavat lehtikirjoitukset ja heidän sopimuksensa luettelon yhteisestä kustantamisesta, oli ollut aihetta olettaa myös itsensä tekijäksi. Tällä perusteella raastuvanoikeus hylkää H:n korvausvaatimuksen tekijänoikeuden rikkomisesta.

T:n kanteesta, silta osin kun T:n vaatimukset perustuvat sopimukseen luettelon kustantamisesta yhdessä, raastuvanoikeus ensinnä hylkää T:n korvausvaatimuksen siltä osin kun hän vaatii korvausta myymättä olevista kirjoista ennenaikaisena, koska siltä osin tuloa ei vielä ole syntynyt. Raastuvanoikeus tulkitsee T:n jutun viimeisen käsittelyn yhteydessä antaman korvauserittelyn perusteella T:n tarkoittaneen, että hänelle tulevaa korvausta laskettaessa on luettelon myyntituloista vähennettävä luettelosta olleet menot.

Tulojen osalta raastuvanoikeus H:n ilmoituksen mukaan katsoo hänen myyneen kirjoja 49.962 markan edestä ja hänen väitteensä perusteella, jota T ei ole kiistänyt, että T on niitä myynyt 9.360 markan edestä, joten yhteensä on tuloja luettelosta ollut 59.322 markkaa. Menoista raastuvanoikeus toteaa asianosaisten olevan yksimielisiä painatus- ynnä muiden kulujen suuruudesta, joka 54.644 markkaa. Muiden menojen osalta raastuvanoikeus toteaa niistä olevan erimielisyyttä. T:n korvausvaatimuksen erittelyssään myöntämän perusteella raastuvanoikeus katsoo, että muita menoja on ollut ainakin 19.500 markkaa, eli menoja luettelosta on ollut ainakin 74.144 markkaa. Kun luettelon menot ylittävät sen tulot ja vaatimus myymättä olevien kirjojen osalta on ennenaikaisena hylätty, ei T:lla ole rahallista saatavaa H:lta sopimuksen perusteella.

Mitä tulee luettelosta otettuihin vapaakappaleisiin, raastuvanoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että niitä olisi enemmän kuin H:n myöntämät 50 kappaletta. Raastuvanoikeus aikaisemmin selostetuilla perusteilla velvoittaa H:n luovuttamaan T:lle niistä kaksikymmentäviisi (25) sidottua kappaletta tai vaihtoehtoisesti niiden arvona kolmetuhatta (3.000) markkaa.

Valtion varoista suoritetaan maksuttoman oikeudenkäynnin osittain saaneen T:n oikeuden määräämälle oikeudenkäyntiavustajalle, asianajaja TK:lle 7.500 markkaa, josta T hänelle määrätyn omavastuuosuuden mukaisesti velvoitetaan valtiolle takaisin suorittamaan 3.000 markkaa lopun jäädessä, kuten myös todistajille K:lle ja J:lle maksetut yhteensä 64,90 markan palkkiot, valtion vahingoksi jutun lopputuloksen vuoksi, kun T on hävinnyt jutun.

H:n oikeudenkäyntikulujen ja hänelle määrätyn omavastuuosuuden osalta raastuvanoikeus toteaa hänellä itsellään olleen menoja asiantuntijalausunnon hankkimisesta 2.000 markkaa ja pöytäkirjanotteen lunastusmaksusta 422,50 markkaa minkä lisäksi valtion varoista on hänen puolestaan maksettu todistaja MU:n palkkio 1.840 markkaa, mitkä tekevät yhteensä 4.262,5 markkaa. Kun H:lle määrätty omavastuuosuus on 2.500 markkaa, raastuvanoikeus kuittaa sen edellä mainitun asiantuntijalausunnon ja pöytäkirjanotteen yhteensä 2.422,50 markan maksuilla ja velvoittaa H:n valtiolle suorittamaan niiden erotuksena 77 markkaa 50 penniä. Loppuosa valtion varoista suoritetusta MU:n palkkiosta jaa jutun sekavan laadun vuoksi valtion vahingoksi. Jutun sekavan laadun vuoksi ei T:a myöskään velvoiteta suorittamaan H:lle oikeudenkäyntikulujen korvausta eikä myöskään suorittamaan Kokkolan kaupungille sen H:n puolesta suorittamia kuluja eikä myöskään H:n oikeudenkäyntiavustajana toimineen yleisen oikeusavustajan arvioitua palkkiota.

Alempi oikeusaste

KOKKOLAN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.8.1984

Ratkaisun lainvoimaisuusEi tiedossa
Asiasanatkorvaukset, luettelot, yhteisteos
Huomautukset

Teksti on skannattu, joten siihen on voinut jäädä virheitä.

Share: