Asiassa oli kyse muun muassa tekijänoikeuden suojaksi annetun lain määräysten rikkomisesta.
Virallinen syyttäjä vaati muutoshakemuksessaan, että P tuomitaan rangaistukseen syytekirjelmästä ilmenevistä rikoksista.
P toimitti vastauskirjelmänsä kihlakunnanoikeuden kansliaan 14.1.1985. Määräaika oli kuitenkin päättynyt 10.1.1985, minkä vuoksi hovioikeus jätti hänen vastineensa tutkimatta.
Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.
NIVALAN KIHLAKUNNANOIKEUDEN PÄÄTÖS 27.11.1984 § 367 D No R 84/165
Syyttäjä: Nivalan piirin nimismies
Asianomistajat: Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry sekä Aäni- ja Kuvatallennetuottajat ry.
Vastaaja: P
Syyttäjä vaati seuraavista rikoksista rangaistusta P:lle:
– Jatkettu osittain yksin teoin tehty tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkominen,
– elokuvien tarkastuksesta annetun lain määräysten rikkominen,
– julkisista huvitilaisuuksista annetun lain määräysten rikkominen ja
– epäsiveellisten julkaisujen levittäminen (poliisitutkintapöytäkirja 4740/P/519/84)
P oli marraskuun 1983 ja kesäkuun 1984 välisenä aikana Nivalassa asunnossaan ilman asianmukaisia lupia, esittänyt valmiiksi nauhoitettuja vuokraamiaan videokasetteja yleensä 15–18-vuotiaille pojille. Lisäksi hän oli esittänyt kahta omistamaansa epäsiveellistä videokasettia ”Fifteen I” ja ”The Pleasure Shoppe”, joita ei ollut asianmukaisesti tarkastettu ja hyväksytty esitettäviksi. P oli esittänyt videofilmejä noin 50 kappaletta ja kasettien vuokrauskulujen maksamiseksi perinyt yleensä kultakin katsojalta maksuna 5 markkaa.
Syyttäjä vaati, että P oli tuomittava menettämään valtiolle esittämänsä epäsiveelliset videokasetit. Lisäksi P oli tuomittava menettämään valtiolle menettämään rikoksella saamansa hyödyn.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että P oli kotonaan Nivalan kunnassa marraskuun 1983 ja kesäkuun 1984 välisenä aikana esittänyt omistamillaan laitteilla videofilmejä, joista osan hän oli omistanut ja osan vuokrannut yhdessä muiden katseluun osallistuneiden kanssa. Tilaisuuksia oli esitettyjen selvitysten perusteella niiden laadun ja muiden olosuhteiden perusteella pidettävä kotikutsuina. Edellä olevan vuoksi kihlakunnanoikeus katsoi, ettei kyse ollut sellaisista tilaisuuksista, joihin olisi julkisista huvitilaisuuksista annetun lain säännösten nojalla tullut hakea viranomaisen lupa tai jossa tilaisuudessa esitettävät filmit olisi tullut tarkastaa ja hyväksyä sekä hankkia niille tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain tarkoittamat luvat. Filmejä ”Fifteen I” ja ”The Pleasure Shoppe”, ei myöskään ollut katsottava esitetyn paikassa, johon yleisöllä olisi ollut pääsy.
Hylätyt syytteet:
Kihlakunnanoikeus totesi, että syyte jatketusta osittain yksin teoin tehdystä tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkomisesta, elokuvien tarkastuksesta annetun lain määräysten rikkomisesta, julkisista huvitilaisuuksista annetun lain määräysten rikkomisesta ja epäsiveellisten julkaisujen levittämisestä marraskuun 1983 ja kesäkuu 1984 välisenä aikana sekä muut esitetyt vaatimukset hylätään. Lisäksi kihlakunnanoikeus kumosi takavarikon No 20/1984 ja määräsi takavarikoidut filmit palautettavaksi P:lle.
(HM)