-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkkioikeutta koskevasta riidasta.
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
I toisti raastuvassa esittämänsä, alla olevassa raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun kanteen. Lisaksi I vaati, että Plan-Sell Oy velvoitetaan korvaamaan I:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Plan-Sell Oy vastasi valitukseen ja vaati korvausta vastauskuluistaan.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeus hyväksyi raastuvanoikeuden ratkaisun perusteluineen, eikä muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. I velvoitettiin suorittamaan Plan-Sell Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista 800 markkaa
HELSINGIN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 4.12.1984 § 383 S 84/1112
Raastuvanoikeus tutki jutun ja katsoi siinä käyneen selville, että kantajan I:n tekemiä keksintöjä, jotka sisältyivät hänen 4.11.1981 Ispetek Oy:n nimiselle yhtiölle siirtämiinsä suomalaisiin patentteihin numero 52661 ”Menetelmä ja laite haitallisten kaasujen poistamiseksi ja halutun kaasun liottamiseksi nesteeseen” ja numero 55771 ”Laite paineen vaihteluiden aikaansaamiseksi nesteessä siihen liuenneiden kaasujen poistamiseksi” sekä eräisiin muihin tähän liittyviin hakemuksiin, jotka eivät olleet johtaneet patentteihin, oli markkinoitu nimellä Hydixor-ilmastin. Ispetek Oy oli 14.2.1983 allekirjoitetussa sopimuksessa, jossa se myi ja luovutti vastaaja Plan-Sell Oy:lle liiketoimintansa ja muun muassa siihen liittyvät immateriaalioikeudet, luovuttanut vastaajalle oikeuden käyttää nimeä ”Hydixor” tavaramerkkinä niiden koneiden ja laitteiden osalta, joiden valmistus perustui Ispetek Oy:n suunnitteluun, patentteihin, piirustuksiin tai työmenetelmiin.
Kanteessaan I kertoi keksineensä Hydixor-nimen ja käyttäneensä sitä omassa liiketoimessaan niin, että se oli vakiintunut hänen ja hänen omistamansa Pauli Isteri kommandiittiyhtiön käytön kautta. I väitti vastaajan olleen tietoinen siitä, että merkin omistusoikeus kuului kantajalle. Täten vastaaja oli ryhtynyt käyttämään sitä omassa liiketoiminnassaan loukaten siten kantajan yksinoikeutta. I vaati oikeutta velvoittamaan vastaajan lopettamaan Hydixor tavaramerkin käyttämisen omassa liiketoiminnassaan ja suorittamaan korvaukseksi käytöstä aiheutuneesta haitasta ja tappiosta 20 000 markkaa sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Kiistäessään kanteen ja vaatiessaan sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan vastaaja Plan-Sell Oy oli, viitaten siihen, että Hydixor merkkiä oli markkinoitu pääasiallisesti Ispetek Oy:n nimissä, katsonut, ettei merkkiä sinänsä ollut tavaramerkkioikeudellisesti vakiinnutettu, eikä ainakaan kantajan nimissä, koska merkin käyttäminen ennen vuotta 1979, jolloin Pauli Isteri Ky ja Ispetek Oy perustettiin, oli ollut olematonta. Pauli Isteri Ky puolestaan oli luopunut merkin käytöstä jo vuonna 1981. Viitaten edellä mainittuun sopimukseen 14.2.1983 vastaaja oli ilmoittanut jättäneensä Hydixor tavaramerkkiä koskevan hakemuksen PRH:lle käyttämättä kuitenkaan merkkiä liiketoiminnassaan yli vuoteen.
Jutussa esitetyn selvityksen perusteella raastuvanoikeus katsoi näytetyksi, että tavaramerkkiä Hydixor oli vuodesta 1977 lähtien käytetty kantajan kehittämään veden ilmastus- ja hapetustekniikkaan soveltuvan rakennetun laitteen tavaramerkkinä ja että laitteen markkinointi mainittua tavaramerkkiä käyttäen oli pääasiallisesti tapahtunut Ispetek Oy nimisen yhtiön nimissä, jolle I osaksi 26.3.1981 ja 16.4.1981 tekemillään kaupoilla ja osaksi edellä mainituilla 4.11.1981 tapahtuneilla patenttien siirroilla oli luovuttanut koko sen immateriaalioikeudellisen omaisuuden. Tämä omaisuus oli 14.2.1983 tehdyllä Ispetek Oy:n ja Plan-Sell Oy:n välisellä sopimuksella siirtynyt Plan-Sell Oy:lle.
Kantaja I ei osoittanut, että tavaramerkkiä Hydixor olisi vakiinnutettu ennen vuotta 1979 tai edellä mainitussa luovutuksissa pidättäneensä itselleen mitään sellaisia immateriaali- tai muita oikeuksia, joiden pohjalta tavaramerkki Hydixor olisi voitu hänen nimiinsä vuoden 1981 jälkeen vakiinnuttaa. Vakiinnuttamisesta ei muutoinkaan voinut olla kysymys vastoin Hydixor tavaramerkin nykyisen haltijan, vastaajan Plan-Sell Oy:n mielipidettä. Täten raastuvanoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantaja I:n korvaamaan 3.500 markalla vastaajan Plan-Sell Oy:n välttämättömät oikeudenkäyntikulut.
(HM)