R, Valmetin entinen työntekijä, valitti RO:n tuomiosta, ja vaati, että hänelle maksettava korvaus oikeudesta hänen tekemään työsuhdekeksintöön korotettaisiin 1 000 000 markaksi RO:n määräämän 50 000 markan sijaan.
Valmet oli myöntänyt RO:ssa, että R:n kanteen peruste oli oikea, mutta että R:n tekemä keksintöä ei olisi mahdollista suojata patentilla, minkä vuoksi R:lle ei voisi määrätä korvattavaksi enempää kuin 5 650 markkaa. HO totesi, ettei keksinnön patentoitavuutta voitu ryhtyä tutkimaan käsiteltävä olevan asian yhteydessä.
HO pyysi työsuhdekeksintölautakunnalta lausunnon niistä perusteista, joiden mukaan R:n korvaus tulisi määrätä. TSKL:n mukaan jutussa ei ollut tullut ilmi mitään sellaista, joka kyseisen keksinnön kannalta antaisi mahdollisuuden käyttää jotain niistä perusteista, joita on tarjolla työsuhdekeksinnöstä laskettavan korvauksen perustaksi. TSKL:n mukaan korvauksen ainoaksi perustaksi jäi ”arviointi”.
HO ”arvioi” kohtuulliseksi korvaukseksi 150 000 mk.
SR